Joogaa, pilatesta, syvävenyttelyä

Minulla on kolmen vuoden verran kokemusta joogasta ja pilateksesta. En ole vakava harrastaja, vaan poikkean tunneilla silloin kun siltä tuntuu. Niinpä tämäkään teksti ei ole ortodoksinen selvitys kyseisistä lajeista vaan huomioita siitä, miltä minusta tuntuu.

Jooga
Olen käynyt sekä hatha- että astangatunneilla. Hatha on näistä kahdesta se pehmeämpi ja rentouttavampi muoto. Astanga on fyysisempää ja raskaampaa, laji, jossa hien virtaus on taattu. Molempien joogamuotojen ytimessä on staattinen liike. Joogaaja ei pumppaa vaan pitää yllä pitoa. Ja se on rankkaa!

Joogahengityksen opetteleminen ja ennen kaikkea liikkeiden sovittaminen sen rytmiin vie aikansa. Alussa hengityksen vahtaaminen tuntui minusta työläältä ja turhalta, mutta vähitellen oivalsin, mistä on kyse. Hengityksen säännelty rytmi ja sen tahtiin tehtävät harjoitukset auttavat joogaajaa keskittymään, tyhjentämään ajatukset kaikesta ulkopuolisesta ja antautumaan vain liikkeelle. Parhaimmillaan hengitys vie meditatiiviseen flow-tilaan.

Joogaliikkeissä eli asanoissa viedään keho usein sellaisiin asentoihin, joihin tavallinen salillakävijä ei ole tottunut. Itselleni jooga on merkinnyt hieman samaa kuin tanssi: se opettaa kokonaisvaltaista kehotietoisuutta. Kun on vääntänyt, kääntänyt, solminut ja runtannut kroppaansa, siihen suhtautuu aivan eri tavalla kuin aiemmin.

Alla olevassa videossa tehdään aurinkotervehdystä, joogasarjojen klassikkoa. Sillä on hyvä virkistää tukkoista kroppaa.



Pilates
Kokemukseni pilateksesta ovat vähäisemmät kuin joogasta. Ensimmäisen kerran törmäsin pilatekseen tanssituntien yhteydessä. Innostuin ja aloin käydä säännöllisesti jooga-pilates -hybriditunneilla.

Siinä missä jooga on minulle ensisijaisesti staattista liikettä ja kehon ääriasentojen hakemista, on pilates tuntunut puhtaalta core-lajilta eli keskivartalotreeniltä. Pilates-liikkeet vaativat mielestäni jopa enemmän keskittymistä kuin joogaharjoitukset. Liikkeet rytmitetään hengityksen tahtiin kuten joogassakin. Lisäksi pilates-harrastaja tarkkailee tiettyjä lihasryhmiään, erityisesti syviä vatsalihaksia ja lantiota, jota liike tulisi tehtyä puhtaasti.

Pilates on auttanut minua käyttämään vatsalihaksiani oikein sekä tiedostamaan ryhdin merkityksen kehon hyvinvoinnille.



Syvävenyttely
Syvävenyttelyä ei ole brändätty yhtä trendikkääksi kuin joogaa tai pilatesta, mutta se on lajina todella palkitseva. Syvät venytykset kestävät noin kahdesta viiteen minuuttiin, ja ihanteellisin aika niille on aamu, jolloin lihakset eivät ole vielä joutuneet rasituksen kohteeksi. Syvävenyttely laukaisee jännityksiä, pidentää lihaksia, palauttaa niitä treenin jälkeen ja auttaa kroppaa toimimaan niin kuin sen on tarkoitus toimia. Koskaan en ole niin rentoutunut kuin syvävenyttelytunnilta lähtiessäni.

Onko teillä kokemuksia näistä tai muista body & mind -lajeista?

Nahkhiirmees ja juhannuksen viettoa

Terveisiä kaupungista, te-kaikki-jotka-olette-maalla. Minä olen kaupunkilaistyttö ja ehta sellainen viettää juhannuksensakin kaupungissa. Tämän juhannuksen ohjelmistoon kuului muun muassa jääkaapin hajoaminen ("hei hyvää juhannusta vuokraisäntä, jääkaappi hajos, ostakko uuden, kiitti mo"), edelleen jatkuva evakko vanhempien luo, viimeisimpien Harry Potter -kirjojen löytyminen pikkuveljen kirjahyllystä, edellisestä johtuva tarve sorvata yhdyssanoja-joiden-väliin-viiva-jääköön-tulematta... äh, sekä pientä juhlistusta kavereiden kanssa.

Juhlistus tarkoitti kolmen ruokalajin lounasta: pääruoka, jälkiruoka ja jälkiruoka, kuten eräs ystävistäni kiteytti. Saavillinen uusia perunoita ja valtava keko tuoreilla mansikoilla täytettyjä lettuja, siinä on seitsemäs taivas. Oli meillä ohjelmaakin: opiskelimme viroa. Lepakkomies on viroksi nahkhiirmees. Nahkahiirimies.

Kaupunkijuhannuksen parasta antia on tietysti itse kaupunki, joka on muuttunut aivan uudeksi ja erilaiseksi. Syreenit kukkivat ja ihmiset ovat poissa. Myös autot ovat poissa. Kaikkialla on vain tilaa ja keskikesän valoa. Ne harvat, jotka ovat laillani jääneet nauttimaan juhannuskaupungista, tuntuvat säännönmukaisesti hypänneen pyörän selkään. Kenties pyöränsatula on jonkinlainen urbaani vastine laiturinnokalle? Onhan pyörä yhtä lailla keino päästä luontoon ja levolliseen olotilaan. Kunpa mahdollisimman moni juhannuspyöräilijä jatkaisi polkemista vielä juhlapäivien jälkeenkin!

Ei nukuta toivottaa mukavia juhannuksenjatkoja kaikille! Lähipäivinä on luvassa postaus joogasta ja pilateksesta. Kiitos juttuideasta sille, joka sen esitti.

Ruukinkyliä kiertämässä

Fiskars, tuo Suomen hobittila, taitaa olla perheemme kesätraditio. Kesäsateet olivat kastelleet maiseman hävyttömän reheväksi, joten ruukinseutu oli tavallistakin kauniimpi.



Näistä kuvista on rajattu pois ne viisi turistibussia, jotka sylkivät porukkaa maisemaan. Turistimeininki laski omaa reissutunnelmaani rutkasti. Käsityöpajat ovat kivoja, kukkaistutukset nättejä, mutta kokonaisvaikutelma oli turhan laskelmoitu ja puunattu. Eikä Fiskarsin tehtaanmyymälän valikoimista edelleenkään löydy Saksikäsi-Edwardia.

Valopilkku oli vanhan kuparipajan tiloissa toimiva Kopper-designkauppa, joka myy muun muassa Globe Hopea ja Com-pa-nyn hykerryttäviä tavaraoivalluksia. Ei minulla niihin rahaa ole, mutta pelkkä katselu piristää.

Fiskarsin jälkeen suuntasimme vieressä sijaitsevaan Billnäsiin, joka taitaa olla oma suosikkini näistä kahdesta ruukinkylästä. Billnäsissä on vielä se yllätysmomentti, jonka Fiskars on kadottanut. Kaikki on rähjäromantiikan oppien mukaisesti rempallaan, vaikka kylän oma kesäkampanja onkin täydessä vauhdissa.



Billnäs on vanhan tavaran aarreaitta. Sieltä löytyy perinnerakentajien palvoma Rakennusapteekki sekä tukku talonpoikaisantiikkia ja pientä roinaa myyviä liikkeitä.

Lounastimme Billnäsin taimitarhan vieressä nököttävässä Puutarhakahvilassa, joka on maastoutumisen mestari.


Salaattipöytä oli runsas ja niin raikas, että se sopisi oppimatkan kohteeksi useammallekin lounasravintoloitsijalle. Lounas maksaa pääruuasta riippuen 10-14 euroa, ja sisältää salaattipöydän ja kahvin. Hintataso on Fiskarsin jälkeen ihanan järkevä, etenkin kun ruokasalissa on kaksi sinertävänharmaata pysty- elikkä pönttöuunia. Vanhan ajan pappilatunnelmaa henkivästä salista puuttui vain seinäkellon tikutus ja pari muliinileninkeihin pukeutunutta herrasrouvaa.


Maailmassa ei voi olla kauniimpaa räsymattoa. Olin vähällä kietaista tämän rullalle ja pistää kainalooni.

Kesätekemistä ja katumuotia

Onpa ollut menoa! Olen ehtinyt haukata kesäpuuhaa-listastani jo useamman kohdan ja keksiä pari uuttakin. Maanantaina kävin perheen kanssa Luukissa tarpomassa perinteisen Luukkaankierroksen. Reitti on todellinen luontoelämys: matkan varrelle osui aarnimetsää, kirkkaita metsälampia ja kaunista suomaastoa. Metsä tuoksui raikkaalle ja eväät maistuivat. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle pääkaupunkiseutulaiselle.

Japanissa vaihto-opiskellut kaverini antoi muutaman linkkivinkin, jotka haluan jakaa kanssanne. Sinisiä hiuksia, neonvärisiä kimonoita ja huikeita glam-virityksiä, mutta myös helppoa ja mukavaa arkipukeutumista: Scrapture-sivusto esittelee saarivaltion katumuotia. Toinen samankaltainen sivusto on Fashionsnap. Näitä kelpaa katsella niinä hetkinä, kun eurooppalainen meininki alkaa kyllästyttää.

Tämä tältä erää, nyt kutsuu peti. Huomenna on edessä aikainen herätys kahdestakin syystä: Ensimmäinen, ja mukavampi, on retki Fiskarsiin. Toinen syy on naapurissa meneillään oleva kylppäriremontti. Poraan kohta unissanikin.

Mistä nipistää, kun ei ole mitään mistä nipistää

Huoh, nyt on kolmannes kesän tenttipaketista suoritettu, onnea minä. Voinpahan hyvällä omallatunnolla käytellä tilille ropsahtaneita opintotukia. Tai enpäs voikaan, ne menivät jo vuokraan. Eh.

Kun joskus kevättalvesta aloin haaveilla kesästä vailla kesäduunia, pohdin kroonisesti ja ennen kaikkea rahaa. Opiskelijaelämä kun tavallisesti toimii siten, että kesäkuukausina tienataan leipä koko loppuvuodeksi. Omalla kohdallani tämä kuvio on alkanut muuttua viimeisen vuoden aikana; oman alani keikkahommia on alkanut tippua yhä enemmän, ja olen yhtäkkiä tajunnut liukuvani jonkinlaiseksi freelanceriksi. Lisänä tulevat opettajansijaisuudet, joita niitäkin on tarjolla vain kouluvuoden aikana.

Kun vanha pomoni soitti ja pyysi töihin, sanoin ei. Minulla ei ole ollut tapana sanoa ei, kun joku tarjoaa töitä.

Silti kesätöiden puuttuminen pelotti. Mietin useasti, olenko yksinkertaisesti vain tyhmä ja laiska. Pelkäsin joutuvani pulaan. Hieroin aivonystyjäni ja mietin, kuinka voisin pienentää menojani. Apuna oli rakas tilikirjani, jota olen pitänyt pieteetillä siitä lähtien, kun muutin omilleni. Tällä hetkellä tilikirjan virkaa toimittaa ihana päiväkirja, jonka sain parhaalta kaveriltani kuusivuotislahjaksi.

Kirjaan ylös joka kuukauden tulot ja menot -ja lasken ne kuukauden lopussa yhteen. Menot olen luokitellut kahteen eri luokkaan: kiinteisiin ja vaihteleviin. Viime aikoina olen tutkinut näitä menojani ja tullut siihen tulokseen, että tinkimisen varaa on yllättävän vähän.

Kiinteisiin menoihin kuuluvat vuokra, sähkö, kännykkä, matkakortti ja nettiliittymä. Näistä ainoastaan sähkö ja kännykkä ovat sellaisia laskuja, joiden loppusummaan voin mitenkään vaikuttaa. Vähemmän puheluita, juu. Sähkönkulutustani seuraan nyt jo niin tiukasti, ettei siinä ole enempää kiristämisen varaa. Voisin toki vaihtaa ekosähköstä halvempaan, mutta en halua.

Vaihteleviin menoihin kirjaan kaiken muun: ruuan, kahvilakäynnit, leffat, vaateostokset, kodintavarat. Näissä se suurin säästövara on.

Vaatehankinnat ovat nyt jäissä -onneksi en koe tarvitsevani mitään juuri nyt. Huomio on nyt jossain muualla kuin pukeutumisessa. Tiedätte varmaan, elämässä on kummallisia kausivaihteluita.

Kahvilat ovat paheeni. Toisaalta ne ovat myös niitä kuuluisia pieniä iloja, jotka tuovat piristystä arkeen. Kahvilaistuinnoista kaveriporukan kanssa en ole valmis luopumaan. Jatkossa mietin ehkä tarkemmin, kaipaako se latte kylkeensä muffinssia vai ei.

Sisustustavaraa en juuri nyt kaipaa. Vuoden mittainen sisustusoperaatio alkaa olla loppusuoralla, eikä pikku asuntooni edes mahtuisi enää paljoakaan. Nyt parvekekauden kunniaksi kaipaan kyllä metallista hyllykköä, johon voisin iskeä yrttipurkit ja muun pikkusälän. Jos sopivan kolhiintunut yksilö tulee vastaan kirpparilla, en viivyttele.

Kesän aikana tulee varmasti reissattua. Haaveilimme junakierroksesta Ruotsin puolelle, mutta budjettisyistä vaihdoimme sittenkin kohteeksi kotimaan. Ja minä senkun innostuin entistä enemmän. Kotimaanmatkailu on vaan niin siistiä.


Joskus toukokuun loppupuolella kävi sitten niin, että rahahuolet lakkasivat vaivaamasta. En tiedä miksi - ehkä olin vain murehtinut ne loppuun. Ehkä aloin vihdoin rentoutua ja luottaa siihen, että vaikka rahaa on niukalti, asiat järjestyvät. Sattui myös muutama hauska onnenpotku: voitin Yliopistoliikunnan asiakastyytyväisyyskyselystä itselleni 3 kuukauden ilmaisen treenikauden. Sain yllättäen palkkaa lehtijutusta, jonka olin kuvitellut tekeväni ilmaiseksi. Syliin tippui muutama juttukeikka, joita en ollut osannut odottaa. Pieniä juttuja, mutta ne toivat hyvän mielen.