Blogi toivottaa mukavaa vappua kaikille, hipatkaa hauskasti mutta tyylillä!
torstaina 30. huhtikuuta 2009
Vappuja hej hop fralleralleraa!
Se on vappu taasen, ja aurinko paistaa! Minä vietän vappukekkerini munkkien, puistotanssien ja kirsikkaviinin merkeissä. Yo-pipaa lukuunottamatta kaikki muu vappurekvisiitta on turhaa, mutta saippuakuplia tekisi kyllä mieli.
Blogi toivottaa mukavaa vappua kaikille, hipatkaa hauskasti mutta tyylillä!
Blogi toivottaa mukavaa vappua kaikille, hipatkaa hauskasti mutta tyylillä!
maanantaina 27. huhtikuuta 2009
Kierrätystehdasta ja vähän -bileitäkin
Näin hauskoja päiviä saisi mahtua viikkoon useampikin! Vietin viime lauantain Kierrätystehtaalla seuranani kaksi ihanaa tyttöstä. Mihin minä joutuisin ilman kamujani, jotka paitsi ruokkivat minut (totta kai lähdin liikenteeseen nostamatta käteistä) että tarjoavat teille nämä kuvat (kamerakin unohtui kotiin).
Olimme paikalla iltapäivällä. Erityisesti vaihtotorin puolella kävi kova vilinä, mutta muuten Kaapelitehtaan halleissa oli mukavan väljää tutkia kaikkea esille asetettua. Ystävä laukkasi välittömästi vaihtotorin kirjalaarien puoleen ja onki mukaansa muutaman pokkarin. Kirjojen lisäksi tarjolla oli keittiötavaroita ja tietenkin vaatteita. Kaiken sai mukaansa ilmaiseksi, ja tavara vaikutti hyväkuntoiselta.
Ihmettelin ääneen, kuka tosissaan oli jaksanut raahata paikalle Seiska-lehden muinaisia vuosikertoja ja vieläpä ajatella, että joku niistä kiinnostuisi. No, päivän päätteeksi jouduin perumaan puheeni, kun näin eräällä naisella nipun Seiskoja kantamuksenaan. Toivottavasti pääsivät hyvään kotiin.
Bookcrossingia, käsityönopettajien tuunausvinkkejä, korunaskartelua, Greenpeace ja Maan Ystävät, työväenopiston käsityökursseilla tehtyjä kierrätysasusteita... Ohjelmaa oli tarjolla yltäkylläisesti.
Myyntitorin puolelta löytyivät sitten kaikki ne ekodesignerit, joita olen tähän mennessä bongaillut netistä. Olipa kiva päästä hiplaamaan Vihreät vaatteet -nettiputiikin teepparivalikoimaa ja istahtaa Kiertokulun supermakeaan sohvammeeseen -kylpyammeesta tehtyyn sohvaan.
Kaikista paras oli kuitenkin Taikin taidekasvatuksen opiskelijoiden järkkäämä romutyöpaja. Se taisi olla tarkoitettu alle 16-vuotiaille, mutta iski täysillä myös päälle parikymppisiin. Bongasimme pöydältä kuumaliimapyssyn ja se oli menoa se.
"Koristele minua", pyysi tämä herra.
Ahkeran kierrätystehtailun päätteeksi iski armoton nälkä. Onneksi pihalta löytyi Vegemestan purilaiskoju. Hypin riemusta huomatessani, että meitä soijavammaisia kasvisruuan ystäviäkin oli muistettu: tarjolla oli ainaisten soijavaihtoehtojen lisäksi myös vehnäproteiinipihvi! Jippii ja kolmesti ylistys Vegemestalle.
Ylistyslaulu tosin vaimeni siinä vaiheessa, kun alkoi purilaisen odotus. Nälän kurniessa suonia ja Ruoholahden navakan merituulen hytisyttäessä luita sitä totisesti tekisi mielellään jotain muuta kuin odottaisi 20 minuuttia sitten tilaamaansa annosta. Ravintolassa moinen odotus olisi ok, pikaruokakojulla ei. Lopulta purilainen kuitenkin höyrysi kädessäni ja maistui niin taivaalliselta, että annoin sählingin anteeksi saman tien. Edessä taitaa olla retki Vaasankadun Vegemestaan...
Ruokittuna olikin sitten hyvä jatkaa kierrätysteemaa. Kaveri nappasi minut mukaansa kuokkimaan eräisiin tavaranvaihtobileisiin, jotka järjestettiin iki-ihanassa Puu-Vallilassa. Paikalla oli kirppari, Kooky Gemsin kierrätyskoruja sekä ammattilaisarsenaali ompelijasta meikkaajaan ja kampaajaan. Loistava idea, ja hauskaa meillä olikin. Elämäni ensimmäinen kerta, kun kirpparille saapuessa käteen kiidätetään lasillinen kuohuvaa...
Olimme paikalla iltapäivällä. Erityisesti vaihtotorin puolella kävi kova vilinä, mutta muuten Kaapelitehtaan halleissa oli mukavan väljää tutkia kaikkea esille asetettua. Ystävä laukkasi välittömästi vaihtotorin kirjalaarien puoleen ja onki mukaansa muutaman pokkarin. Kirjojen lisäksi tarjolla oli keittiötavaroita ja tietenkin vaatteita. Kaiken sai mukaansa ilmaiseksi, ja tavara vaikutti hyväkuntoiselta.
Ihmettelin ääneen, kuka tosissaan oli jaksanut raahata paikalle Seiska-lehden muinaisia vuosikertoja ja vieläpä ajatella, että joku niistä kiinnostuisi. No, päivän päätteeksi jouduin perumaan puheeni, kun näin eräällä naisella nipun Seiskoja kantamuksenaan. Toivottavasti pääsivät hyvään kotiin.
Bookcrossingia, käsityönopettajien tuunausvinkkejä, korunaskartelua, Greenpeace ja Maan Ystävät, työväenopiston käsityökursseilla tehtyjä kierrätysasusteita... Ohjelmaa oli tarjolla yltäkylläisesti.
Myyntitorin puolelta löytyivät sitten kaikki ne ekodesignerit, joita olen tähän mennessä bongaillut netistä. Olipa kiva päästä hiplaamaan Vihreät vaatteet -nettiputiikin teepparivalikoimaa ja istahtaa Kiertokulun supermakeaan sohvammeeseen -kylpyammeesta tehtyyn sohvaan.
Kaikista paras oli kuitenkin Taikin taidekasvatuksen opiskelijoiden järkkäämä romutyöpaja. Se taisi olla tarkoitettu alle 16-vuotiaille, mutta iski täysillä myös päälle parikymppisiin. Bongasimme pöydältä kuumaliimapyssyn ja se oli menoa se.
"Koristele minua", pyysi tämä herra.
Ahkeran kierrätystehtailun päätteeksi iski armoton nälkä. Onneksi pihalta löytyi Vegemestan purilaiskoju. Hypin riemusta huomatessani, että meitä soijavammaisia kasvisruuan ystäviäkin oli muistettu: tarjolla oli ainaisten soijavaihtoehtojen lisäksi myös vehnäproteiinipihvi! Jippii ja kolmesti ylistys Vegemestalle.
Ylistyslaulu tosin vaimeni siinä vaiheessa, kun alkoi purilaisen odotus. Nälän kurniessa suonia ja Ruoholahden navakan merituulen hytisyttäessä luita sitä totisesti tekisi mielellään jotain muuta kuin odottaisi 20 minuuttia sitten tilaamaansa annosta. Ravintolassa moinen odotus olisi ok, pikaruokakojulla ei. Lopulta purilainen kuitenkin höyrysi kädessäni ja maistui niin taivaalliselta, että annoin sählingin anteeksi saman tien. Edessä taitaa olla retki Vaasankadun Vegemestaan...
Ruokittuna olikin sitten hyvä jatkaa kierrätysteemaa. Kaveri nappasi minut mukaansa kuokkimaan eräisiin tavaranvaihtobileisiin, jotka järjestettiin iki-ihanassa Puu-Vallilassa. Paikalla oli kirppari, Kooky Gemsin kierrätyskoruja sekä ammattilaisarsenaali ompelijasta meikkaajaan ja kampaajaan. Loistava idea, ja hauskaa meillä olikin. Elämäni ensimmäinen kerta, kun kirpparille saapuessa käteen kiidätetään lasillinen kuohuvaa...
lauantaina 25. huhtikuuta 2009
Yks kaks: kakskytkaks!
Minullapas oli synttärit. Minä pidän synttäreistä. Niin poikaystäväkin, joka päätti hemmotella tyttöään oikein urakalla.
Näin se käy:
1) Kutsutaan se kylään. Ugh, minulla on luola.
2) Kokataan sille ruokaa. Minä suuri metsästäjä, minä ruokkia laumani.
3) Varataan leffaliput. Tällä kertaa oikealle päivälle. Ugh, olen alfauros, teen päätöksiä.
Näin se käy:
1) Kutsutaan se kylään. Ugh, minulla on luola.
2) Kokataan sille ruokaa. Minä suuri metsästäjä, minä ruokkia laumani.
3) Varataan leffaliput. Tällä kertaa oikealle päivälle. Ugh, olen alfauros, teen päätöksiä.
Poikaystävän menu romantique:
Hapanimeläporsasta
Sekamehua
Proteiinipirtelöä
Ruoka oli totisesti hyvää, jopa niin hyvää, että passasin proteiinipirtelön suosiolla. Tuskinpa sitä olisi minulle tarjoiltukaan...
Illalla tiedostava nuoriparimme suuntasi eläviin kuviin katsomaan Che-elokuvan kakkososaa. Menkää ja katsokaa! Soderberghin filmatisoinnit ovat mannaa meille, joita hollywood-hutun henkilönpalvonta ja soundtrackjyrinä eivät aina jaksa innostaa. Che on silkkaa hikeä, pölyistä maantietä ja odottelua. Sekä tietysti Benicio del Toron karismaa. Maistiaisia siitä leffan trailerissa.
Seuraava päivä alkoi canapee-pikkuleipiä syöden. Tarkoitus oli olla valppaana kellon lyödessä Sitä Virallista syntymähetkeä, mutta hups heijaa, Mennyt maailma imaisi mukanaan. Niinpä niin :D
Hapanimeläporsasta
Sekamehua
Proteiinipirtelöä
Ruoka oli totisesti hyvää, jopa niin hyvää, että passasin proteiinipirtelön suosiolla. Tuskinpa sitä olisi minulle tarjoiltukaan...
Lahjapussukasta sukelsi esiin People Treen Grecian-toppi. Juuri se, jota olen verkkokaupan sivuilla ihastellut! Toppi ei ole oikein edukseen tässä kuvassa, mutta uskokaa pois, tämä vaate on ihana. Materiaali on Reilun kaupan luomupuuvillaa, ja ompelutyö on teetetty Assisin sosiaalikeskuksessa, joka tarjoaa työtä huono-osaisille naisille.
Illalla tiedostava nuoriparimme suuntasi eläviin kuviin katsomaan Che-elokuvan kakkososaa. Menkää ja katsokaa! Soderberghin filmatisoinnit ovat mannaa meille, joita hollywood-hutun henkilönpalvonta ja soundtrackjyrinä eivät aina jaksa innostaa. Che on silkkaa hikeä, pölyistä maantietä ja odottelua. Sekä tietysti Benicio del Toron karismaa. Maistiaisia siitä leffan trailerissa.
Seuraava päivä alkoi canapee-pikkuleipiä syöden. Tarkoitus oli olla valppaana kellon lyödessä Sitä Virallista syntymähetkeä, mutta hups heijaa, Mennyt maailma imaisi mukanaan. Niinpä niin :D
perjantaina 24. huhtikuuta 2009
Onks reiluu...
...että kiitos oman ja työnantajasi huolimattomuuden, joudut maksamaan tämän kuun tienesteistä 60 % veroa?
...että seurustelusi vuosipäivälle osuu myös kolmen (3) esseen palautus?
...että kymmenen minuuttia ennen aerobicin alkua huomaat urheilurintsikoiden hakasen pudonneen paikkaan x?
...että matkalla sinne aerobiciin tajuat, ettei narkkariposseen törmääminen lähijunassa tunnu enää miltään?
Aamupala on päivän tärkein ateria.
...että seurustelusi vuosipäivälle osuu myös kolmen (3) esseen palautus?
...että kymmenen minuuttia ennen aerobicin alkua huomaat urheilurintsikoiden hakasen pudonneen paikkaan x?
...että matkalla sinne aerobiciin tajuat, ettei narkkariposseen törmääminen lähijunassa tunnu enää miltään?
Aamupala on päivän tärkein ateria.torstaina 23. huhtikuuta 2009
Viikonloppuna Kierrätystehtaaseen!
Meitä kuluttajia hemmotellaan jälleen yhdellä mielenkiintoisella tapahtumalla. Lauantaina pyörähtää käyntiin Kierrätystehdas. Luvassa on tietoiskuja, työpajoja, tavaranvaihtotori ja joukko ekomuotia ja -asusteita tarjoavia myyntipöytiä.
Tässä muutama itseäni kiinnostava tärppi ohjelmatarjonnasta:
- Secco pitää suosittua Adventures in Wasteland -workshoppiaan molempina päivinä klo 13-16 välillä. Kierrätysmateriaaleista voi askarrella vaikkapa uusiokoruja.
- Ompelun makuun voi päästä Defender Designin tuunauspajassa. Aloittelijankin luvataan onnistuvan ohjaajien avustuksella. Osallistuminen maksaa vitosen.
- Fillaripajan vapaaehtoiset pyörävelhot huoltavat ajokit kevätkuntoon.
Tarjolla on myös paljon ohjelmaa lapsille.
Itse aion pyörähtää Kierrätystehtaalla lauantaina. Ja jos oikein lykästää, saatan päätyä kuokkimaan eräisiin vaatteidentuunausbileisiin. Täytyykin käydä kaapinpohjat läpi.
Tässä muutama itseäni kiinnostava tärppi ohjelmatarjonnasta:
- Secco pitää suosittua Adventures in Wasteland -workshoppiaan molempina päivinä klo 13-16 välillä. Kierrätysmateriaaleista voi askarrella vaikkapa uusiokoruja.
- Ompelun makuun voi päästä Defender Designin tuunauspajassa. Aloittelijankin luvataan onnistuvan ohjaajien avustuksella. Osallistuminen maksaa vitosen.
- Fillaripajan vapaaehtoiset pyörävelhot huoltavat ajokit kevätkuntoon.
Tarjolla on myös paljon ohjelmaa lapsille.
Itse aion pyörähtää Kierrätystehtaalla lauantaina. Ja jos oikein lykästää, saatan päätyä kuokkimaan eräisiin vaatteidentuunausbileisiin. Täytyykin käydä kaapinpohjat läpi.
maanantaina 20. huhtikuuta 2009
Ekolehtiä verkossa
Mikäli paatti ei ole eksynyt reitiltä, minun pitäisi tällä hetkellä seilata pitkin Tukholman katuja. Siitä sitten myöhemmin.
Tällä kertaa ajattelin esitellä muutaman verkkomedian, joiden vakiolukijaksi olen itse päätynyt. Valtamediassa ympäristöaiheet tahtovat jäädä pintaraapaisujen varaan, joten ajankohtaisia ekouutisia täytyy metsästää muista lähteistä. Vaikkapa täältä:
The Ecologist
Kunniakkaat neljäkymmentä vuotta toiminut, ympäristöasioihin keskittyvä aikakauslehti. Hyvin taustoitettuja ja juornalistisesti tasokkaita juttuja aina vihreästä elämäntavasta ympäristöpolitiikan kovaan ytimeen. Juuri nyt Ecologistissa puhaltavat muutoksen tuulet: lehti on päättänyt lakkauttaa printtiversionsa ja siirtyä kokonaisuudessaan verkkoon. Uudet nettisivut avataan kesäkuun alussa. Siihen asti ei voi muuta kuin jännittää.
StyleWillSaveUs
Omien sanojensa mukaan "digital magazine for a peachy green lifestyle". SWSU keskittyy pitkälti ekodesignereiden ja muoti-ilmiöiden ympärille. Osassa jutuista on selvä mainostuksen maku, mutta tämä on hyvä foorumi bongailla mielenkiintoisia suunnittelijoita ja pikkumerkkejä.
Vihreä Lanka
Kotimainen vihreän liikkeen julkaisu, jonka verkkosivuille päivittyvät ajankohtaiset ympäristöuutiset. Kannattaa tsekata myös kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvosen kiintoisa Afrikasta-blogi.
Mitäs tykkäätte?
Tällä kertaa ajattelin esitellä muutaman verkkomedian, joiden vakiolukijaksi olen itse päätynyt. Valtamediassa ympäristöaiheet tahtovat jäädä pintaraapaisujen varaan, joten ajankohtaisia ekouutisia täytyy metsästää muista lähteistä. Vaikkapa täältä:
The Ecologist
Kunniakkaat neljäkymmentä vuotta toiminut, ympäristöasioihin keskittyvä aikakauslehti. Hyvin taustoitettuja ja juornalistisesti tasokkaita juttuja aina vihreästä elämäntavasta ympäristöpolitiikan kovaan ytimeen. Juuri nyt Ecologistissa puhaltavat muutoksen tuulet: lehti on päättänyt lakkauttaa printtiversionsa ja siirtyä kokonaisuudessaan verkkoon. Uudet nettisivut avataan kesäkuun alussa. Siihen asti ei voi muuta kuin jännittää.
StyleWillSaveUs
Omien sanojensa mukaan "digital magazine for a peachy green lifestyle". SWSU keskittyy pitkälti ekodesignereiden ja muoti-ilmiöiden ympärille. Osassa jutuista on selvä mainostuksen maku, mutta tämä on hyvä foorumi bongailla mielenkiintoisia suunnittelijoita ja pikkumerkkejä.
Vihreä Lanka
Kotimainen vihreän liikkeen julkaisu, jonka verkkosivuille päivittyvät ajankohtaiset ympäristöuutiset. Kannattaa tsekata myös kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvosen kiintoisa Afrikasta-blogi.
Mitäs tykkäätte?
torstaina 16. huhtikuuta 2009
sunnuntaina 12. huhtikuuta 2009
Rästilistoja
Karvaista suklaauutisista huolimatta toivotan teille kaikille mukavaa pääsiäistä! Näin vähän viime tipassa.
Olen kuluttanut lomapäiviäni harjoittaen lempipahettani ylisuorittamista. Olen setvinyt valtaisan tiskivuoren, pessyt vessan, lukenut kurssikirjoja, taitellut vanhoista sanomalehdistä biojätepusseja, vienyt roskat, ratkonut huiveista irti rumia tuotetietolappusia ja ahertanut työlään kurssitehtävän valmiiksi. Sekä tietysti tavannut sukua ja perhettä.
Valoisat illat ovat kuorineet minusta esille ulkoilmaihmisen. Kävin illalla nautiskelemassa auringonpaisteesta ja mustarastaiden laulusta. Tällä kertaa poikkesin tutuilta poluilta ja tutkin uusia teitä. Löysin muun muassa pienen mutta söpön puutaloalueen, jonka olemassaolosta olen ollut herttaisen tietämätön. Hiuksiin tarttuneesta savuntuoksusta päätellen monessa talossa oli pääsiäissauna lämpiämässä...
Kävelyn jälkeen hoidin alta viimeisen rästilistan jutun:
Siinä se nyt on, vihdoin ja viimein. Jätän haikeat jäähyväiset Lidlin mainoksille ja ilmaisjakelulehtien tekstaripalstoille.
Nyt jätän suorittamiset ja vietän loppuillan katsomalla Pasilaa erään Amerikkalaisen tytön kanssa.
Olen kuluttanut lomapäiviäni harjoittaen lempipahettani ylisuorittamista. Olen setvinyt valtaisan tiskivuoren, pessyt vessan, lukenut kurssikirjoja, taitellut vanhoista sanomalehdistä biojätepusseja, vienyt roskat, ratkonut huiveista irti rumia tuotetietolappusia ja ahertanut työlään kurssitehtävän valmiiksi. Sekä tietysti tavannut sukua ja perhettä.
Valoisat illat ovat kuorineet minusta esille ulkoilmaihmisen. Kävin illalla nautiskelemassa auringonpaisteesta ja mustarastaiden laulusta. Tällä kertaa poikkesin tutuilta poluilta ja tutkin uusia teitä. Löysin muun muassa pienen mutta söpön puutaloalueen, jonka olemassaolosta olen ollut herttaisen tietämätön. Hiuksiin tarttuneesta savuntuoksusta päätellen monessa talossa oli pääsiäissauna lämpiämässä...
Kävelyn jälkeen hoidin alta viimeisen rästilistan jutun:
Siinä se nyt on, vihdoin ja viimein. Jätän haikeat jäähyväiset Lidlin mainoksille ja ilmaisjakelulehtien tekstaripalstoille.
Nyt jätän suorittamiset ja vietän loppuillan katsomalla Pasilaa erään Amerikkalaisen tytön kanssa.
lauantaina 11. huhtikuuta 2009
Suklaisia salaisuuksia
Juuri nyt, suklaan sesonkiaikana, tuli jälleen kirpaiseva muistutus siitä, mistä herkkumme on peräisin. "Fazer yrittää jäljittää kaakaon alkuperän viljelyalueelle" kertoo Helsingin Sanomat. Jutusta selviää, että pelkäksi yritykseksi tuo jalo pyrkimys jääkin. Asian on tällä kertaa nostanut esiin SwedWatch, joka tarkkailee ruotsalaisyritysten toimia kehitysmaissa.
Järjestön raportti "The dark secret of chocolate" on nimensä mukaisesti synkkää luettavaa. Lapsityövoiman käyttö on yleistä; pelkästään Norsunluurannikon kaakaoviljelmillä työskentelee yli 600 000 alaikäistä. Aikuisten työntekijöiden tilanne saattaa olla lapsiakin kurjempi: orjuuden kaltaiset työjärjestelyt eivät ole harvinaisia. Palkkataso epäinhimillisen matala ja työvoiman järjestäytyminen kiellettyä. Kaakaopuu on tuholaisille herkkä, joten viljelyyn tarvitaan runsaasti torjunta-aineita. Niitä levittävät työntekijät työskentelevät ilman alkeellisimpiakaan suojavarusteita.
Perimmäinen ongelma on kaakaopavun alhainen markkinahinta. Suuryritykset ovat onnistuneet polkemaan hintatason niin alas, että tavallisen viljelijän on turvauduttava ihmisoikeuksia sortaviin keinoihin pitääkseen viljelmänsä kannattavana.
Raportti vaatii suklaantuottajia kehittämään järjestelmän, jonka avulla kaakaopapujen alkuperä on helppo selvittää. Lisäksi tarvitaan valvontaa ja valistusta -tahtoa tarttua ongelmiin. Entäpä kuluttajan rooli? SwedWatchin mukaan kuluttajan vastuulla on ennen kaikkea vaatia sellaisia tuotteita, joiden tuotantoketju on läpinäkyvä ja valvottu. Toinen keino vaikuttaa on suosia Reilun kaupan tuotteita.
No niin Fazer, olisiko aika ryhtyä hommiin?
Järjestön raportti "The dark secret of chocolate" on nimensä mukaisesti synkkää luettavaa. Lapsityövoiman käyttö on yleistä; pelkästään Norsunluurannikon kaakaoviljelmillä työskentelee yli 600 000 alaikäistä. Aikuisten työntekijöiden tilanne saattaa olla lapsiakin kurjempi: orjuuden kaltaiset työjärjestelyt eivät ole harvinaisia. Palkkataso epäinhimillisen matala ja työvoiman järjestäytyminen kiellettyä. Kaakaopuu on tuholaisille herkkä, joten viljelyyn tarvitaan runsaasti torjunta-aineita. Niitä levittävät työntekijät työskentelevät ilman alkeellisimpiakaan suojavarusteita.
Perimmäinen ongelma on kaakaopavun alhainen markkinahinta. Suuryritykset ovat onnistuneet polkemaan hintatason niin alas, että tavallisen viljelijän on turvauduttava ihmisoikeuksia sortaviin keinoihin pitääkseen viljelmänsä kannattavana.
Raportti vaatii suklaantuottajia kehittämään järjestelmän, jonka avulla kaakaopapujen alkuperä on helppo selvittää. Lisäksi tarvitaan valvontaa ja valistusta -tahtoa tarttua ongelmiin. Entäpä kuluttajan rooli? SwedWatchin mukaan kuluttajan vastuulla on ennen kaikkea vaatia sellaisia tuotteita, joiden tuotantoketju on läpinäkyvä ja valvottu. Toinen keino vaikuttaa on suosia Reilun kaupan tuotteita.
No niin Fazer, olisiko aika ryhtyä hommiin?
torstaina 9. huhtikuuta 2009
Elämäni ensimmäinen amispäivä
Kaikkeen sitä päätyy, esimerkiksi liikanmaikaksi ammattikouluun. Pitkälle on pallo pyörähtänyt, kun se pesisjoukkueeseen aina vikana valittu tyttö löytääkin itsensä piiskurin roolista.
Olin edellisenä iltana tarkistanut Wikipediasta salibandyn säännöt ja sommitellut iiseistä joogaliikkeistä kivan pikku kehonhuoltoharjoituksen. Aika jännittävää, mietiskelin. Kukapa aerobic- ja muita ryhmäliikuntatunteja kolunnut ei olisi joskus pohtinut, miltä ohjaaminen tuntuu?
Ikävä kyllä en tiedä sitä vieläkään. Mielelläni olisin ohjannut, mutta kun opella ei ollut mitä ohjata. Aavistelin pahaa jo siinä vaiheessa, kun sain käteeni oppilaslistat, joihin oli merkitty nimen perään poissaolotuntien määrä. Suurin osa poissaololuvuista oli kolminumeroisia. Siis satoja tunteja. Kollega sen kiteytti: "Lukiossa porukka tulee liikuntatunneille naama mutrussa. Amiksessa ne jää kotiin."
Ne harvat oppilaat, joita tunneille valui, olivatkin sitten hurjan sympaattisia ja mukavia. En kuitenkaan koetellut onneani sillä kivalla ja iisillä kehonhuoltoharjoituksella, vaan panostin sulkapalloon ja kuntosaliin.
Eräältä välitunnilta palatessani kohtasin planeettamme pop-suuruuden. Jumppasalissa pyörähteli Michael Jackson! Eikä vain pyörähdellyt, vaan teki myös moonwalkia ja mitä-niitä-muita-jackson-muuveja-nyt-onkaan. Hän valmistautui tanssikisaan. Tuntuu, että jokaikisellä sijaiskeikalla saan hämmästyä siitä, millaisia lahjakkuuksia pulpettien takaa löytyy.
Työpäivä päättyi ennen kuin ehti alkaakaan. Päivän viimeisestä ryhmästä tuli paikalle tasan nolla henkeä.
Ja mitä tähän ikuiseen lukio vs. amis -kädenvääntöön tulee: Söin lounasta koulun ruokalassa. Salaatti näytti hyvältä, joten kippasin sitä lautaselleni runsaasti, samoin myös keltaista salaatinkastiketta. Istuin tyytyväisenä opettajien pöytään. Olin tyytyväinen hetken. Sitten minulta kysyttiin, miksi salaatissani on mangokiisseliä.
Ei se yo-tutkinto aina fiksuksi tee...
Kirjoittaja tulee tilauksesta vetämään kivan ja iisin kehonhuoltoharjoituksen.
Olin edellisenä iltana tarkistanut Wikipediasta salibandyn säännöt ja sommitellut iiseistä joogaliikkeistä kivan pikku kehonhuoltoharjoituksen. Aika jännittävää, mietiskelin. Kukapa aerobic- ja muita ryhmäliikuntatunteja kolunnut ei olisi joskus pohtinut, miltä ohjaaminen tuntuu?
Ikävä kyllä en tiedä sitä vieläkään. Mielelläni olisin ohjannut, mutta kun opella ei ollut mitä ohjata. Aavistelin pahaa jo siinä vaiheessa, kun sain käteeni oppilaslistat, joihin oli merkitty nimen perään poissaolotuntien määrä. Suurin osa poissaololuvuista oli kolminumeroisia. Siis satoja tunteja. Kollega sen kiteytti: "Lukiossa porukka tulee liikuntatunneille naama mutrussa. Amiksessa ne jää kotiin."
Ne harvat oppilaat, joita tunneille valui, olivatkin sitten hurjan sympaattisia ja mukavia. En kuitenkaan koetellut onneani sillä kivalla ja iisillä kehonhuoltoharjoituksella, vaan panostin sulkapalloon ja kuntosaliin.
Eräältä välitunnilta palatessani kohtasin planeettamme pop-suuruuden. Jumppasalissa pyörähteli Michael Jackson! Eikä vain pyörähdellyt, vaan teki myös moonwalkia ja mitä-niitä-muita-jackson-muuveja-nyt-onkaan. Hän valmistautui tanssikisaan. Tuntuu, että jokaikisellä sijaiskeikalla saan hämmästyä siitä, millaisia lahjakkuuksia pulpettien takaa löytyy.
Työpäivä päättyi ennen kuin ehti alkaakaan. Päivän viimeisestä ryhmästä tuli paikalle tasan nolla henkeä.
Ja mitä tähän ikuiseen lukio vs. amis -kädenvääntöön tulee: Söin lounasta koulun ruokalassa. Salaatti näytti hyvältä, joten kippasin sitä lautaselleni runsaasti, samoin myös keltaista salaatinkastiketta. Istuin tyytyväisenä opettajien pöytään. Olin tyytyväinen hetken. Sitten minulta kysyttiin, miksi salaatissani on mangokiisseliä.
Ei se yo-tutkinto aina fiksuksi tee...
Kirjoittaja tulee tilauksesta vetämään kivan ja iisin kehonhuoltoharjoituksen.
sunnuntaina 5. huhtikuuta 2009
Aivotutkimuksen kertomaa
Bongasin lempparilehteni The Ecologistin sivuilta mielenkiintoisen artikkelin. John Naish sukeltaa tekstissään "Oops, wrong brain" suoraan päämme sisään. Artikkeli kokoaa uusinta aivoihin liittyvää tutkimustietoa. Monet nyky-yhteiskunnan ongelmien johtuvan yksinkertaisesti aivojemme ja kulttuurimme epäonnisesta yhteispelistä.
"Medical-scanning science makes the answer increasingly clear. Our culture over stimulates the wrong parts of the human brain – the primitive areas that are bewildered by modern life into feeling beset by famine and poverty, despite the abundant sufficiencies surrounding us. This creates great fodder for consumerism, but it threatens to send us knuckle-dragging into ecological disaster. The alternative is currently taboo: changing tack, from a lowbrain culture to one that actively fosters our civilised higher cortex."
Ylemmän ja alemman aivokuoren toiminta selittää muun muassa rasismin syntyä:
"In a Yale University brain-scanning experiment published in Psychological Science in 2004, people who are staunchly anti-racist were shown pictures of people from other races. First their amygdalas lit up with primitive suspicion, then their higher regions inhibited this. In racist people, the higher cortex didn’t kick in effectively."
Julkkismaailman viehätys perustuu osaltaan aivojemme rakenteeseen.
"Celebrity culture itself addles our lower brains, which think that beautiful product-endorsing people they keep seeing are the alpha members of their virtual tribe."
Samankaltaiset aivojen neurobiologiseen toimintaan liittyvät seikat tekevät meistä ihmisistä kuluttajia -ostamiseen, tavaran haalimiseen ja jatkuvaan hankintahumalaan tähtääviä olentoja.
Naish peräänkuuluttaa muutosta.
"We needn’t be slaves to such low-brained drives. Creating a culture that gives our reasoning higher cortexes time and encouragement to intercede can liberate us from much confusion."
Se vaatii kuitenkin vaivannäköä. Mitä ja minkälaista -enpäs kerro! Lukekaa juttu, lupaan että se inspiroi teitä.
"Medical-scanning science makes the answer increasingly clear. Our culture over stimulates the wrong parts of the human brain – the primitive areas that are bewildered by modern life into feeling beset by famine and poverty, despite the abundant sufficiencies surrounding us. This creates great fodder for consumerism, but it threatens to send us knuckle-dragging into ecological disaster. The alternative is currently taboo: changing tack, from a lowbrain culture to one that actively fosters our civilised higher cortex."
Ylemmän ja alemman aivokuoren toiminta selittää muun muassa rasismin syntyä:
"In a Yale University brain-scanning experiment published in Psychological Science in 2004, people who are staunchly anti-racist were shown pictures of people from other races. First their amygdalas lit up with primitive suspicion, then their higher regions inhibited this. In racist people, the higher cortex didn’t kick in effectively."
Julkkismaailman viehätys perustuu osaltaan aivojemme rakenteeseen.
"Celebrity culture itself addles our lower brains, which think that beautiful product-endorsing people they keep seeing are the alpha members of their virtual tribe."
Samankaltaiset aivojen neurobiologiseen toimintaan liittyvät seikat tekevät meistä ihmisistä kuluttajia -ostamiseen, tavaran haalimiseen ja jatkuvaan hankintahumalaan tähtääviä olentoja.
Naish peräänkuuluttaa muutosta.
"We needn’t be slaves to such low-brained drives. Creating a culture that gives our reasoning higher cortexes time and encouragement to intercede can liberate us from much confusion."
Se vaatii kuitenkin vaivannäköä. Mitä ja minkälaista -enpäs kerro! Lukekaa juttu, lupaan että se inspiroi teitä.
perjantaina 3. huhtikuuta 2009
Kiertelyä vaatekaupoissa
Stocka ja keltainen hulina, taas se tuli ja meni. Käväisin itsekin tutkimassa muutaman tarjouslaarin. Ja hei, ostin jotain: suklaalevyn! Ollaanpas sitä nyt niin laamantorjujaa, että. Tumma kirsikka-chilisuklaa sujahti keittiönkaappiin pahan päivän varalle.
Sitä suklaalevyä hakiessani ehdin vilkuilla ympärilleni ja pohtia, ovatko lamauutiset hillinneet massojen tuhlaushaluja. Eipä se juuri siltä näyttänyt. Karnevaalitunnelma oli kuitenkin aiempaa hillitympi, sillä aiemmilta vuosilta tuttu "tittidii tattadaa trööt trööt pum"-taustamuzakki loisti poissaolollaan.
No, Stockan lisäksi olen kiertänyt muitakin vaatekauppoja tavallista ahkerammin. On vain tehnyt mieli silmäillä kevätmuotia ja hypistellä kaikkea sitä, mitä henkareilla roikkuu.
Suhtaudun Gina Tricotiin äärettömän epäluuloisesti -siellä tutkimani trikoot ovat olleet pumpulimaisen haperoita ja valmiita nukkaantumaan. Viimeiset kaksi viikkoa minua on kuitenkin kiusannut ajatus eräistä farkkushortseista, joista saisi täydellisen kesävaatteen. Päähänpinttymä ei osoittanut laantumisen merkkejä, joten annoin periksi ja marssin sovituskoppiin.
Se kannatti. Olin ehtinyt vetää shortsit vasta puolitankoon, kun jo tajusin, ettei tästä tule mitään. Shortsit saivat sääreni näyttämään tulitikuilta ja polveni pullistumaan ilmapalloiksi. En saanut täydellistä kesävaatetta vaan spontaanin naurureaktion.
Olen aiemminkin huomannut, että pyrähdys sovituskopin puolelle on helppo tapa päästä eroon vaatepäähänpinttymistä. Usein se unelmien vaate osoittautuu täydeksi sudeksi. On suunnattoman helpottavaa tajuta, ettei tämä ollutkaan tosirakkautta vaan pelkkää pikaihastumista. Eikä taaskaan tarvitse ostaa mitään. Minusta on mieluisampaa törmätä karuun todellisuuteen kuin helliä kaihoavia ajatuksia vaatteesta, jota en aio ostaa.
Aina on toki se riski, että vaate istuu kuin nakutettu. Omalla kohdallani sovituskoppipettymyksiä tuntuu tapahtuvan useammin kuin sovituskoppirakastumisia. Olenkohan vain harvinaisen huono bongaamaan itselleni sopivia vaatteita?
Vero Modassa kohdalleni eksyi täysosuma: hauskasti leikattu neule, jonka helmanpituus on mallia napapaita. Kun kaivoin materiaalitiedot esille, riemastuin: 100 % bambua. Kyllä ketjuliikkeissäkin myydään muutakin kuin polyesteria -kannattaa siis vilkaista ne sivusaumojen lappuset! (Jos eri kangasmateriaalien ekologisuus kiinnostaa, retkeilkääpä Vihreät vaatteet-blogin postaukseen.)
Olen etsiskellyt mustaa, bolero-tyyppistä hartialämmikettä valehtelematta jo parin talven ajan. Sopivaa versioita ei vain ole tullut vastaan, ja minä olen huono ostamaan ihan ookoo-vaihtoehtoja. Tällä kertaa lykästi, ja vieläpä edullisesti: mid-season sale (mistä lähtien sellaisiakin on ollut?) lohkaisi hinnasta puolet pois.
Kierteletkö sinä vaatekaupoissa? Päädytkö usein sovituskoppiin asti?
Sitä suklaalevyä hakiessani ehdin vilkuilla ympärilleni ja pohtia, ovatko lamauutiset hillinneet massojen tuhlaushaluja. Eipä se juuri siltä näyttänyt. Karnevaalitunnelma oli kuitenkin aiempaa hillitympi, sillä aiemmilta vuosilta tuttu "tittidii tattadaa trööt trööt pum"-taustamuzakki loisti poissaolollaan.
No, Stockan lisäksi olen kiertänyt muitakin vaatekauppoja tavallista ahkerammin. On vain tehnyt mieli silmäillä kevätmuotia ja hypistellä kaikkea sitä, mitä henkareilla roikkuu.
Suhtaudun Gina Tricotiin äärettömän epäluuloisesti -siellä tutkimani trikoot ovat olleet pumpulimaisen haperoita ja valmiita nukkaantumaan. Viimeiset kaksi viikkoa minua on kuitenkin kiusannut ajatus eräistä farkkushortseista, joista saisi täydellisen kesävaatteen. Päähänpinttymä ei osoittanut laantumisen merkkejä, joten annoin periksi ja marssin sovituskoppiin.
Se kannatti. Olin ehtinyt vetää shortsit vasta puolitankoon, kun jo tajusin, ettei tästä tule mitään. Shortsit saivat sääreni näyttämään tulitikuilta ja polveni pullistumaan ilmapalloiksi. En saanut täydellistä kesävaatetta vaan spontaanin naurureaktion.
Olen aiemminkin huomannut, että pyrähdys sovituskopin puolelle on helppo tapa päästä eroon vaatepäähänpinttymistä. Usein se unelmien vaate osoittautuu täydeksi sudeksi. On suunnattoman helpottavaa tajuta, ettei tämä ollutkaan tosirakkautta vaan pelkkää pikaihastumista. Eikä taaskaan tarvitse ostaa mitään. Minusta on mieluisampaa törmätä karuun todellisuuteen kuin helliä kaihoavia ajatuksia vaatteesta, jota en aio ostaa.
Aina on toki se riski, että vaate istuu kuin nakutettu. Omalla kohdallani sovituskoppipettymyksiä tuntuu tapahtuvan useammin kuin sovituskoppirakastumisia. Olenkohan vain harvinaisen huono bongaamaan itselleni sopivia vaatteita?
Vero Modassa kohdalleni eksyi täysosuma: hauskasti leikattu neule, jonka helmanpituus on mallia napapaita. Kun kaivoin materiaalitiedot esille, riemastuin: 100 % bambua. Kyllä ketjuliikkeissäkin myydään muutakin kuin polyesteria -kannattaa siis vilkaista ne sivusaumojen lappuset! (Jos eri kangasmateriaalien ekologisuus kiinnostaa, retkeilkääpä Vihreät vaatteet-blogin postaukseen.)
Olen etsiskellyt mustaa, bolero-tyyppistä hartialämmikettä valehtelematta jo parin talven ajan. Sopivaa versioita ei vain ole tullut vastaan, ja minä olen huono ostamaan ihan ookoo-vaihtoehtoja. Tällä kertaa lykästi, ja vieläpä edullisesti: mid-season sale (mistä lähtien sellaisiakin on ollut?) lohkaisi hinnasta puolet pois.
Kierteletkö sinä vaatekaupoissa? Päädytkö usein sovituskoppiin asti?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
