Kiskot vie, kiskot tuo

Pahoittelen blogin viimeaikaista vaitonaisuutta. Kuumetauti ja mahdoton tenttisuma ovat olleet sen sortin yhdistelmä, että aika on ollut kortilla.

Huomisesta alkaen liputan lähimatkailun puolesta. Hiihtolomareissumme suuntautuu eksoottiselle Pohjanmaalle, jonne matka taittuu raiteita pitkin. Onneksi me opiskelijat olemme etuoikeutettuja ja saamme junalippumme puoleen hintaan. No, se onkin vain oikeus ja kohtuus. Moni opiskelukavereistani on kotoisin aivan jostain muualta kuin pääkaupunkiseudulta, ja voin vain arvailla, kuinka vähälle perheen tapaamiset jäisivät, jos junailu kustantaisi saman kuin työssäkäyvälle väestölle.

Luulenpa, että minulla on reissunkin aikana pääsy eräälle minikannettavalle. Myös ajalliset resurssit ovat silloin runsaammat, joten postausta on luvassa. Tajusin vastikään harjoittaneeni koko talven erästä rohkeata ihmiskoetta -ja unohtaneeni kertoa siitä teille! Raportointia siis luvassa, palataan asiaan viikonloppuna!

Ahkera opiskelija pänttää vielä tämän illan kynttilänvalossa.

Taustalla oleva pullo ei ole pullo.

Ei nukuta uusissa vaatteissa(kaan)

Vuorokauden mittaisen säätämisen, kääntämisen ja (käden)vääntämisen tulokset näkyvät nyt tässä. Blogin aiempi ulkoasu kaihersi jo siinä määrin, että asialle oli tehtävä jotain. Ja minähän tein. Tai ainakin leikin tekeväni, samalla kun poikaystävä hikosi koodin ja naisensa oikukkaan logiikan parissa. Kiitokset, poikaystävä, jään velkaa.

Alkuperäisenä suunnitelmana oli heittää vanhan bannerin seeprakuosit taustakuvaksi. Se toimi hetken, kaksi, kunnes tunnelma meni turhan epileptiseksi. Simppeli linja taitaa olla enemmän minua.

Uuden bannerikuvan takaa löytyy tarina, kuulette sen varmasti joskus.

Nomitätetykkäättemitätetykkäätte?!?

Leipuri Hiiva

Loppukaneettina taannoiseen sämpylävalitusvirteeni: minä leivoin. Sitä ei tapahdu usein. Mutta tenttiviikko ja pöydännurkalla mököttävä tenttikirja saavat aina ihmeitä aikaan. Yhtenä hetkenä löysin itseni pyyhkimästä pölyjä sälekaihtimista. Se on jo säälittävää, myönnän.

Mutta sämpylöihin. Käytin leivontaan hieman vehnäjauhoja ja enimmän osan kokojyväistä sämpyläjauhoa. Sekä erään perunan, jonka löysin keittiöstäni. Alun perin leipomisoperaation toisena motiivina oli testata Punaista Paronia, uutta keittiökaveriani. Mutta niinhän siinä kävi, etten voinut vastustaa halua upottaa sormeni taikinaan. Lämpimän taikinan alustaminen on silkkaa terapiaa.


Kyllä musta vaimon sais, perkele!

Bloggaa sananvapauden puolesta!

Ehkä huomasitkin jo sivupalkkiin ilmestyneen neonvihreän loodan. Mikäli et, skrollaapa alas :)

Kyseessä on Amnestyn kampanja, joka kantaa nimeä Irrepressible. Tulilinjalla on internet-sensuuri, sananvapauden ja tiedonvälityksen rajoittaminen verkossa. Suomalaiselle verkonkäyttäjälle internet on yhtä kuin nettipankki, työsähköposti tai lemppariblogi. Kiinalaiselle bloggaajalle se voi olla vankilatuomio.

Muun muassa Kiina, Tunisia, Saudi-Arabia, Vietnam ja Syyria ovat maita, joissa kansalaisten verkonkäyttöä valvotaan ja rajoitetaan. Kaikki paha ei kuitenkaan ole valtiotasolla. Myös ylikansalliset verkkoyritykset ovat valmiita tanssimaan sensuurin pillien mukaan, jos se on taloudellisesti kannattavaa. Microsoft, Yahoo! ja Google ovat toistuvasti luovuttaneet hallituksille tietoja, jotka ovat edesauttaneet toisinajattelijoiden vainoa.

Sensuuria puolustellaan usein vetoamalla siihen, että hallitus pyrkii siivoamaan verkosta pois pornografista tai muuten siveettömäksi katsottua materiaalia. Käytännössä nettisensuuri kohdistuu erilaisten etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen edustajiin, poliittisiin toisinajattelijoihin tai niihin, jotka haluavat välittää uutisia ohi virallisen tahon.

Amnestyn kampanja haluaa nostaa kissan pöydälle. Jos sinulla on oma blogi tai nettisivu, voit lisätä Irrepressible-gadgetin sinne ja olla mukana murentamassa sensuuria. Gadget julkaisee katkelmia hallituskoneistojen hampaisiin jääneestä materiaalista. Kuten nyt vaikkapa tällaista:

"violence is used against the members of society least able to protect themselves - children in school"

Mainio ja tuore idea ihmisoikeuskampanjointiin verkossa!

Kampanjan sivuilla olevan vetoomuksen on käynyt allekirjoittamassa jo 81 787 ihmistä -liity joukkoon!

Kabuki kylpee

Olipa kerran hirveän likainen kabuki. Sellaisilla on edessään vain yksi tie: kylpyyn mars mars.

Siveltimistä kannattaa pitää huolta, sillä säännöllinen puhdistus pidentää niiden käyttöikää. Ihokin voi paremmin, kun sille ei tupsuttele kuukaudesta toiseen kasvavaa bakteeriflooraa. Itse kylvetän kabukini pari kertaa kuussa.

Oma kabukini on luonnonharjasta, joten se vaatii erityishellää kohtelua. Samalla metodilla voi puhdistaa myös keinokarvasiveltimet.

"Mun kumiankka tulee mukaan."

Kabukin pesuun voi käyttää marseille-saippuaa, silikonitonta shampoota tai hoitoainetta, tai erityistä meikkisiveltimien desinfiointiin tarkoitettua ainetta. Tässä pesuaineen virkaa toimittaa XZ-markettishampoo. Silikonit kertyvät luonnonharjakseen, joten niitä kannattaa vältellä.

Otetaan puoli teelusikallista, tai sinne päin, shampoota kämmenelle.


Sitten avataan vesihana, juoksutetaan vettä kädelle ja pyöritellään samalla kabukia kämmentä vasten. Shampoo vaahtoaa ja kabuki puhdistuu ilman, että sitä tarvitsee huljutella harjasta kuluttavan vesivirran alla.

"Moon Rasmuksen Lauri."

Pesun jälkeen kabuki saa kuivatella vaakatasossa lappeellaan. Vaakatasossa siksi, etteivät vedet valuisi harjasten liimauskohtaan ja haurastuttaisi sitä.

PS. Lukekaahan Green Fashion Freak -blogin Nein postaus maailman sympaattisimmasta kansalaistottelemattomuuden muodosta!

Kasvottomuutta ja Facebook-rasismia

Facebookissa kuohuu. Iltapäivälehdet ja muut mediat Aamulehteä ja MTV3:a myöten repivät jutunjuurta kinastelusta, johon on liittynyt mukaan jo 30 000 Facebook-käyttäjää. Helmikuussa perustettu "Autetaan somali-ystävämme takaisin kotiin"-ryhmä haluaa järjestää kansalaiskeräyksen, jonka avulla Suomeen saapuneet somalipakolaiset voitaisiin passittaa takaisin Somaliaan. Ryhmän keskustelupalstalla kommentointi läikähtelee maahanmuuttokritiikistä avoimeen arjalaisylistykseen.

"kaiken apuni annan mut EN PERKELE NIIHIN KOSKE."

"Nuilla maahanmuuttajilla on vain tarkoitus valloittaa suomi ja muut pohjoismaat, ei niillä mitään turvattomuutta välttämättä ole kotimaassaan."

Vastavedoksi perustettu "Autetaan rasisti-ystävämme avaruuteen"-ryhmä on kerännyt viikossa jo 11 000 ihmistä listalleen. Ryhmän tarkoitus on ironisoida vastapoolin muukalaisvihaa. Ihan kaikille somali-ryhmän jäsenille tämä ei näytä auenneen:

Näköjään perustettu gruuppi "Autetaan rasisti-ystävämme takaisin avaruuteen" miks tollanen nimi, en mä oo ainakaan ufo.

Oi voi :)

Olen viime aikoina pohtinut ihmisten internet-käyttäytymistä. Tuntuu hurjalta huomata, kuinka suuri osa verkkofoorumien sisällöstä on primitiivistä paskanheittoa. Milloin kohteena on uusin julkkiskohumissikaunotar, milloin kokonainen kansanryhmä. Internetin tarjoama anonymiteetti houkuttelee ihmisluonteesta esiin kaikkein rumimmat puolet.

Anonymiteetti ei kuitenkaan selitä kaikkea. Esiinnytäänhän Facebookin ryhmissä omalla nimellä, vaikkakin massan sekaan piiloutuneena.

Massa -siinäpä se. Sosiologian klassikko Zygmunt Bauman selittää asian näin:

Depersonalisaatio, "kasvottomuuden kokemus", yksilöllisen riippumattomuuden tuhoaminen.

Syynä siihen, että väkijoukko pystyy yhdessä syyllistymään kunkin yksittäisen jäsenen inhoamaan vastenmieliseen tekoon, on väkijoukon kasvottomuus. Joukossa yksilöt menettävät yksilöllisyytensä ja sulautuvat massaan. Heitä ei enää pidetä moraalisina subjekteina, joihin kohdistuu moraalinen velvollisuus (samantapainen vaikutus on byrokraattisella työnjaolla).

- Zygmunt Bauman: Sosiologinen ajattelu. s. 171

Teesini kuuluu siis näin: depersonalisaatio + anonymiteetti + heikko itsetunto ja siitä aiheutuva katkeruus = nettiherjaaja.

Eipä näiden takia kannattaisi mieltään pahoittaa.

Ulkomaalaisasiat ovat nyt tavanomaista ajankohtaisempia, sillä eduskunnassa alkoi tänään ulkomaalaislain muutosesityksen käsittely. Lue Amnestyn tuore kommentti aiheesta.

Ekoflunssa

Tjaha. Lähipiiriä kiertänyt kuumeflunssa on nyt iskenyt tännekin. Toki juuri silloin, kun periodin kaikki tentit odottavat tekijäänsä.

Ei jotain huonoa, ettei hyvääkin. Olin aamulla vielä sen sortin vedossa, että jaksoin luennolle. Tutinoiden iskiessä tajusin, ettei kotoani löydy minkään maailman flunssalääkettä. Ei tulehduskipulääkettä, ei kurkkutabletteja, ei edes kuumemittaria.

Suuntasin horjuvan käyntini kohti apteekkia, ja tein siellä mielenkiintoisen löydön.


Enpä olisi arvannut, että meille hipeille on nykyään tarjolla tämäkin -ympäristöystävällinen kuumemittari! Mutta niinpä vain näyttää olevan. Kyseessä on perinteisen kuumemittarin näköinen instrumentti, jossa elohopea on korvattu Gallinstan-seoksella. Galliumista, indiumista ja tinasta valmistettu seos on täysin myrkytön ja ympäristöystävällinen. Mittari on valmistettu lasista, joten se ei sisällä myöskään PVC-muovia tai allergisoivia materiaaleja.

Ekologista on sekin, ettei laite tarvitse paristoja. Mittaustulos syntyy neljässä minuutissa. Laitteen saksalainen valmistaja Geratherm antaa tuotteelleen elinikäisen takuun.

Mittari maksoi Yliopiston Apteekissa 5 euroa. Mikä iloisinta, oli hinta muutaman euron paristokäyttöisiä digitaalimittareita edullisempi.

Oodi kuumemittarille... Jep, enköhän palaa nyt vällyjen väliin. Elo jatkunee hunajan, appelsiinien ja lähikaupan luomuvalkosipulin voimin.

Koittakaa te, rakkahat lukijat, pysyä tolpillanne!

Weleda-kokemuksia

Sain joulukuisesta luonnonkosmetiikan ystävämyynnistä mukaani muutaman testerin kokeiltavaksi. Kymmenen millilitran kokoisista minipurtiloista riitti testailtavaa pariksi viikoksi.

Weleda Almond-puhdistusemulsio
Ainesosat:
Vesi, manteliöljy, rasvahappoglyseridi, alkoholi, luumunkiviöljy, ksantaani, maitohappo.

Herkälle iholle tarkoitettu puhdistusemulsio ei sisällä keinotekoisia hajusteita, mutta tuoksuu makealle mantelille. Tuote ei juurikaan vaahtoa, mutta tuntuu kyllä puhdistavan meikit aivan kelvollisesti. Passeli tuote, ei järisyttävän hyvä, mutten löydä mitään moitittavaakaan. No, riittoisampiakin putsareita olen käyttänyt.

Weleda Wild Rose -yövoide
Ainesosat:
Vesi, persikankiviöljy, manteliöljy, alkoholi, rasvahappoglyseridi, villiruusunsiemenöljy, mehiläisvahahydrolysaatti, maksaruoho, ksantaani, peltokorte, mirhami, aidot eteeriset öljyt.


Voide on tarkoitettu nelkyt ja risat -ikäisille naisille, mutta toimii todistetusti myös puolta nuoremmalle! Tavara on tuhtia jankkia, joka imeytyy hitaasti. Mutta kyllä se sitten toimiikin! Aamulla iho on pehmeä ja ravitun oloinen. Loistava voide sopii kylmiin talviin, jolloin pakkastuulet ja sisäilma kuivattavat naaman korpuksi. Plussana vielä raikas tuoksu, joka takaa ruusuiset unet. Tätä voisin hyvinkin ostaa ensi syksynä.

Weleda Skin Food -yleisvoide
Ainesosat:
Vesi, auringonkukkaöljy, lanoliini, manteliöljy, alkoholi, mehiläisvaha, rasvahappoglyseridi, mehiläisvahahydrolysaatti, eteeriset öljyt, keto-orvokkiuute, rosmariiniuute, kamomillauute, kolesteroli.


Kuivat ja kipeät kynsinauhat riivasivat minua kesällä niin kovasti, että päädyin etsimään apua Weledan hyllyltä. Yöpöydälle muutti 80-vuotias klassikkovoide Skin Food. Ahkeran testailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että kynsinauhani tykkäävät enemmän karitevoipohjaisesta kropparasvastani. Skin Food päätyi sen sijaan hoivaamaan korppukantapäitä. Voide on jalkarasvana aivan pistämätön: pehmentää, raikastaa, suojaa. Miinusta tulee vain hinta-määrä -suhteesta: 30 millin pieni tuubi maksaa reippaat 11 euroa, joten pihistelyvaihtoehto on hakusessa.

* * *

Kaiken kaikkiaan Weledan tuotteista jäi varsin positiivinen fiilis. Jatkan kokeiluja, jahka olemassa olevat purnukat tyhjenevät. Olisi kiva kuulla sinun Weleda-kokemuksistasi! Löytyykö luottotuotteita tai pettymyksiä?

Viiksekäs nainen karkasi sirkuksesta

Naisen elossa on monia valopilkkuja, mutta yksi meiltä puuttuu ja sen mukana kaikki.

Puhun tietenkin viiksistä.

Voitteko kuvitella mitään dekadentimpaa, hienostuneempaa ja dandympää kuin röyhkeästi kohti taivaita kaartuvat viikset?

Meille kaikille, jotka kasvoimme Hercule Poirot'n lumoissa, viiksivahapurkkeja ihaillen, on nyt tarjolla pelastus.







Vihreät vaatteet -verkkokauppa on paitsi hemmetin tyylikkään, myös hauskan ekomuodin aarreaitta. Viiksikoru on Private Circlen mallistoa. Italialainen firma valmistaa tuotteensa erilaisista ylijäämämateriaaleista.

Jos uusi elämä viiksiniekkana ei houkuttele, voi katseen suunnata vaikkapa putiikin paitavalikoimaan. THOKKTHOKKin luomupuuvillasta valmistetut t-paidat graafisine printteineen ovat paitsi viileitä, myös aidosti ekologisia. Saksalaisen teepparifirman tuotantoa valvoo Fair Wear Foundation. Tuotteilla on sekä Öko-Tex 100 - että Global Organic Textile Standard -lisenssi.


Firma käyttää aurinko- ja tuulienergiaa ja kuljettaa tuotteensa meriteitse lentorahdin sijasta.

Vähän rennommat kahvikutsut

Pikkuveli 18 vee. Jihuu!


Uffilta bongaamani niittivyö pääsi mukaan suvun kahvikesteihin. Valkoinen teepaita on luomupuuvillaa, ja sen alla oleva pitkähihainen kuusi-seitsemän vuotta vanha kestosuosikki. Farkkulegginssit ovat varma valinta silloin, kun on tarkoitus vetää napa täyteen kakkua.

Tuo huone, jossa keikistelen, on muuten vanha neidonkammarini. Nyttemmin äiti on sisustanut sen budoaarikseen. Katsokaapas tuota neliskanttista pöytää, joka näkyy ensimmäisissä kuvissa. 50-luvun pöytäkaunotar maksoi kierrätyskeskuksessa vaivaiset 20 euroa! Huonekalujen kunnostukseen koukuttunut äiti puhdisti, hioi ja lakkasi sen säihkyvään kuntoon.

Onnea veli, vielä kerran!

Kenkämissio

Kolme vuotta sitten koin trauman. Oli kaunis toukokuu. Talven hiekoitushiekat oli vihdoin siivottu pois kaduilta, asfaltti kutsui, leivoset löivät leikkiä ilmassa. Minulta hajosi kolmas kenkäpari siinä kuussa.

Kolmas pari kenkiä! En voinut käsittää sitä. Mutta kuuden kenkäruumiin keskellä ei asiaa auttanut kieltääkään. Istuin alas ja tajusin, että yhtä paria lukuunottamatta kenkäni palvelivat vasta ensimmäistä vuottaan.

Alkoi boikotti. Kaikki hajonneet poponi olin hankkinut eräästä ruotsalaisketjusta, hintaan, joka oli edullinen muttei halpa. Päätin aloittaa kokeilun: vähemmän mutta parempaa.

Viimeiset kolme vuotta olen harjoittanut taiteenlajia, joka myös laadukkaiden kenkien ostamisena tunnetaan. Hinnan lisäksi olen vähitellen oppinut katsomaan muitakin tekijöitä, joista kestävän jalkineen tunnistaa.

Projektille antoi pontta kesäduuni eräässä jalkineita ja jalanhoitotuotteita myyvässä liikkeessä, jossa sain nähdä, mitä kehnot kengät jaloille tekevät. Kuvitelkaa solmuun painuneita varpaita, jalkapohjaan uurtuneita känsiä ja kipeiksi pahkuroiksi paisuneita vaivaisenluita. Ne näyt eivät olleet kauniita. Lisäsin tavoitteekseni paitsi kestävien, myös jalalle hellien kenkien tunnistamisen.

Kenkiä katsastaessani kiinnitän huomiota seuraaviin seikkoihin:

- materiaali
Onko kenkää nahkaa? Jos ei, jätän ostamatta, ellen sitten etsi kumisaappaita. Tekonahkaiset kengät ovat tolkuttoman epämukavia, sillä ne hiostavat, hankaavat eivätkä mukaudu jalan muotoon kuten nahkakengät. Keinonahka ei kestä käytössä kuin murto-osan siitä, mitä hyvin hoidettu nahkakenkä.

Kaikkein ihanimmat kengät on valmistettu pehmoisesta nahasta, joka ei hankaa vaan joustaa kuin sukka. Suosin pintanahkaa, sillä se kestää mokkaa paremmin eikä likaannu yhtä helposti. Kangaskenkiä omistan yhden parin, ja sitä paria vaivaa tyypillinen kangaskenkien kirous: lyhyt käyttöikä. Yhden kesän käytön jälkeen kenkulini anovat jo eläkkeelle pääsyä.

- pohja
Suomen säissä ratkaisevinta on kengän pohja. Sitä on oltava riittävästi. Bilesipsutukseen tarkoitetut kengät ovat asia erikseen; käyttökengillä on voitava liikkua ulkona, vaikka vettä ripsisikin. Ohutpohjaiset kengät muhjaantuvat sateessa, eikä niillä tarkene kävellä alkusyksyn aamupakkasilla. Jalkakin nauttii hieman paksummasta pohjasta, sillä se toimii iskunvaimentimena. Kävely on mukavampaa, eivätkä jalkasi väsy yhtä nopeasti kuin lattanakengillä.

- lesti
Arkeen tarkoitetun kengän on oltava mukava. Liian kapeat kengät aiheuttavat paljon vaivoja: juurikin niitä känsiä, vaivaisenluita ja liikavarpaita, joista saa ainaisen riesan. Liian leveä kenkä hankaa ja pakottaa jännittämään jalan lihaksia. Muotoillut pohjalliset ovat kokeilemisen arvoisia: itse olen pelastanut monen kurjan kenkäparin käyttöön hyvien pohjallisten avulla. Lestiä arvioidessa kannattaa olla inhorealisti: jos kymmenen sentin korot eivät aiemmin ole olleet sinun juttusi, tuskin niistä tuleekaan.

- saumat
Ne vilkaisen aina läpi ennen ostoa. Kehnon kengän tunnistaa irvistelevistä saumoista, jotka alkavat ammottaa ensimmäisen kostean kelin jälkeen.

Kohtapuoliin otan kameran käteen ja teen hieman henkilökohtaisemman postauksen omista kenkäaarteistani.

Onko sinulla vinkkejä hyvien kenkien metsästykseen?