Tikkuomenia ja jokilaivoja

Sarjassamme köyhälistö kotimaanmatkailee: Turku!

Saimme reissullemme mahtavan hellekelin, joka nosti lomailufiilistä kummasti.Luvassa oli eksotiikkaa ja elämyksiä, sillä tämä oli minulle ensimmäinen Turun-käynti. Opiskelija matkustaa Helsingistä Turkuun vaivaisella 14 eurolla, joten kesäkassakaan ei valittanut. Yövyimme Omenahotellissa, joka maksoi 30 per nenä per vuorokausi. Hotelli ei varsinaisesti hohkannut puhtautta, mutta kyllä siellä kelpasi päänsä kallistaa.




Saimme oppaaksemme turkulaistuneen kaverin, joka kiidätti meidät monituntiselle patikkakierrokselle ihailemaan Turun nähtävyyksiä. Olen niin tottunut tähän littanaan pääkaupunkiimme, että Turun korkeuserot olivat aikamoinen yllätys. Kiipesimme läpi itäpuolen kolme puistoista kukkulaa: Vartiovuoren, Samppalinnan sekä stadionkukkulan. Ylhäältä avautuvat näkymät ovat mahtavia, ja puistot itse kuin luotu piknikkejä ja laiskoja kesäpäiviä varten. Ohitimme myös Samppalinnan maauimalan sekä täyttä häkää harjoittelevan kesäteatterin.




Palasimme joen toiselle puolelle pikkulautta Förillä. Pikkuinen taitaa olla suuren luokan julkkis.



Seuraavana päivänä etsimme aamukahvimme kauppahallista. Siellä sijaitseva Sininen juna -kahvila on paitsi kirjailja Riku Korhosen kantapaikka, myös miljööltään houkutteleva: asiakas saa laskea pyrstönsä vanhoille junapenkeille. Paremman sämpylävalikoiman houkuttamina valitsimme kuitenkin viereisen Cafe Mobergin, joka oli juuri sellainen, kuin kauppahallikahvilan kuuluukin: pikkuruinen ja täynnä kanta-asiakkaita, jotka vaikenevat ja kääntyvät tuijottamaan kahta vierasta reissaajaa.

Poikaystävä oli intoillut etukäteen Keskiajan Turku -tapahtumasta. Eikä turhaan. Tarjolla oli niin turnajaiset, Hansakauppias Laurentiuksen käsityöläismarkkinat, kierteleviä miraakkelinäytelmiä sekä monenlaista musiikkia ja oheistapahtumaa. Tällä kertaa elettiin vuotta 1439, keskiaikaisen Turun kultakautta.

Tapahtuman eteen oli totisesti nähty vaivaa: markkina-aukion ympärille oli pystytetty raskas paaluaita, ruokakojujen hinnastot oli paperin sijasta maalattu ohuille puulevyille ja jokaikinen muoviroskis oli saanut ylleen säkkikangasverhoilun.


Herkkusuu pääsi aikamatkailemaan vaikkapa tikkuomenoiden, kaalinlehteen kääräistyjen maustemakkaroiden, huolella haudutettujen muhennosten tai makean siman voimin.

Parhaiten jäi mieleen eräs kojunpitäjänainen, joka nappasi yhden myynnissä olevista rummuistaan ja kysyi, haluaisinko testata noitarummun tehoa. Totta kai! Nainen asettui taakseni ja alkoi lyödä rumpua. Tunne oli varsin vinkeä, kun ääniaallot värisivät syvällä selkälihaksissani. Rummutus on kuulemma tehokas tapa rentouttaa lihaksisto. Siihen on helppo uskoa, harmi vain, että kerrostalossa moinen rentoutuskikka voi saavuttaa turhan paljon naapurihuomiota.

Ensi vuonna keskiaikatapahtuma viettää 15-vuotisjuhliaan, joten luvassa on kenties vieläkin runsaampi ohjelmisto.

Poikkesimme vilvoittelemaan Aboa Vetus -museon keskiaikaiseen kortteliin. Olipa hauskaa käydä museossa, jossa lasivitriinien tuijottelun sijasta pääsee kävelemään keskelle raunioita. Museossa on kesäkaudella ilmainen yleisöopastus klo 11.30 ja 13.30. Suosittelen!



Melkein-natiivi-oppaamme tutustutti meidät myös Turku-kliseiden ykköseen, jokilaivaan. Helteen kivutessa kolmenkympin hujakoille oli nautinnollista istua jokituulen viilennettävänä, edessä lasi kylmää valkkaria.

Turkuun täytyy päästä toistekin. Näkemättä jäivät ainakin Turun linna, tuomiokirkko sekä Bar Kuka, jota kaikki kehuvat.