Kaikkeen sitä päätyy, esimerkiksi liikanmaikaksi ammattikouluun. Pitkälle on pallo pyörähtänyt, kun se pesisjoukkueeseen aina vikana valittu tyttö löytääkin itsensä piiskurin roolista.
Olin edellisenä iltana tarkistanut Wikipediasta salibandyn säännöt ja sommitellut iiseistä joogaliikkeistä kivan pikku kehonhuoltoharjoituksen. Aika jännittävää, mietiskelin. Kukapa aerobic- ja muita ryhmäliikuntatunteja kolunnut ei olisi joskus pohtinut, miltä ohjaaminen tuntuu?
Ikävä kyllä en tiedä sitä vieläkään. Mielelläni olisin ohjannut, mutta kun opella ei ollut mitä ohjata. Aavistelin pahaa jo siinä vaiheessa, kun sain käteeni oppilaslistat, joihin oli merkitty nimen perään poissaolotuntien määrä. Suurin osa poissaololuvuista oli kolminumeroisia. Siis satoja tunteja. Kollega sen kiteytti: "Lukiossa porukka tulee liikuntatunneille naama mutrussa. Amiksessa ne jää kotiin."
Ne harvat oppilaat, joita tunneille valui, olivatkin sitten hurjan sympaattisia ja mukavia. En kuitenkaan koetellut onneani sillä kivalla ja iisillä kehonhuoltoharjoituksella, vaan panostin sulkapalloon ja kuntosaliin.
Eräältä välitunnilta palatessani kohtasin planeettamme pop-suuruuden. Jumppasalissa pyörähteli Michael Jackson! Eikä vain pyörähdellyt, vaan teki myös moonwalkia ja mitä-niitä-muita-jackson-muuveja-nyt-onkaan. Hän valmistautui tanssikisaan. Tuntuu, että jokaikisellä sijaiskeikalla saan hämmästyä siitä, millaisia lahjakkuuksia pulpettien takaa löytyy.
Työpäivä päättyi ennen kuin ehti alkaakaan. Päivän viimeisestä ryhmästä tuli paikalle tasan nolla henkeä.
Ja mitä tähän ikuiseen lukio vs. amis -kädenvääntöön tulee: Söin lounasta koulun ruokalassa. Salaatti näytti hyvältä, joten kippasin sitä lautaselleni runsaasti, samoin myös keltaista salaatinkastiketta. Istuin tyytyväisenä opettajien pöytään. Olin tyytyväinen hetken. Sitten minulta kysyttiin, miksi salaatissani on mangokiisseliä.
Ei se yo-tutkinto aina fiksuksi tee...
Kirjoittaja tulee tilauksesta vetämään kivan ja iisin kehonhuoltoharjoituksen.
torstaina 9. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
7 kommenttia:
:D Mullekin vois käydä noin. Tänään meinasin heittää purkkani jonkun laukkuun Aleksandriassa, kun oli vaan semmonen tumma esine jonkun pöydän vieressä... Onneks katoin tarkkaan ja se oli semmonen pyöreänmallinen kassi auki. Laitoin sen sit oikeeseen roskikseen mutta vähältä piti ;D
Mä aina liikutun kun oppilaista löytyy vaikka minkälaisia taitureita, sen kun aineenopettajat osais käyttää hyödyksi. Ei voi kuitenkaan olettaa, että oppilaat on just välkyimmillään siinä omassa aineessa, ne voi innostaa siihen jonkun muun taidon mukaan.
Itse sekä lukion että amiksen käyneenä voin yhtyä tuohon, että viimeksi mainitussa todella on huomattavasti vetelämpää porukkaa. En tosin koskaan joutunut amiksen liikkatunneille - mutta kehonhuoltoharjoitukselle on aina tarvetta, ehkä eteesi osuu ennen pitkää sellainen tilanne, jossa pääset pätemään sillä ;)
Oon aina halunnut osata moonwalkia! :D Oon kuitenkin päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että se on yksi niistä synnynnäisistä taidoista, jonka joko osaa aina tai ei ikinä ;) Noo, jatketaan yrittämistä!
Eikä! XD Kai se salaatti mangokiisselillä kuitenkin maistui hyvältä? Niin, että olisit syönyt sen hyvällä halulla, jos kukaan ei olisi koskaan asiasta ilmoittanut?
Rva Herttainen: Eh, olisikin aika hilpeätä löytää vieras purkka omasta laukusta. Hyvä, että sun refleksit toimi :) Opettajilla on valtava vastuu, nostan hattua kymmenesti kaikille alalla oleville!
nei: Toivotaan näin ;)
Johanna: Kyllä se harjoitus mestarin tekee! Jatka vaan treeniä, on tärkeätä, että ihmisellä on elämässään päämääriä ;)
Pessi: Ei, ei se ollut kovin hyvää. Mutta söin tietysti kaiken, ihan sisulla.
Tuus meille.
Epämääräisen jumissa koko kroppa vaikka teoriatietoa kehonhuollosta olisi muille jakaa.
Selevä! Pakkaan fillarini ja lähden täältä matkaan saman tien.
Lähetä kommentti