Paiskin viime kesänä töitä niin ahkerasti, etteivät marjametsät tai säilöntätouhut pahemmin houkutelleet. Omat marjavarastoni ovat käytännössä olemattomat. Onneksi on perhe, joka aina silloin tällöin heltyy lahjoittamaan rasian tai pari...
Menikö se uusivuosi jo? Haluaisin tehdä yhden ainokaisen uudenvuodenlupauksen. Täten vannon pyhästi, etten ensi kesän marja-aikaan ole yhtä kiireinen kuin vuosi sitten. Aion sulloa pakastimeni marjaherkkuja pullolleen.
Ja asian ekopuoli? Olen aina ollut kova tyttö popsimaan hedelmiä. Lukioaikoina saatoin tempoa niitä kolmen-neljän kappaleen päivävauhdilla. Vanhempani kannustivat minua toteamalla, että söisin pian perheemme vararikkoon. Ei tullut vararikkoa, ei nyt omillani asuessanikaan. Sen sijaan olen alkanut pohtia, että c-vitamiinit voisi hankkia lähempääkin.
Ruuan tuotantoketjujen, hiilijalanjälkien ja ekologisten selkäreppujen laskeminen on loputon suo. En kuitenkaan usko, että tuontihedelmien korvaaminen kotimaisilla marjoilla voisi olla askel väärään suuntaan.
Mitä mieltä olet -vitskuja läheltä vai kaukaa?
Tekstit
12 kommenttia:
Heh, minäkin teen joka vuosi saman lupauksen: tänä vuonna poimin omat marjani ja sieneni! Marjoja tulee yleensä poimittua pari purkillista, mutta sienimetsään en ole vieläkään päässyt. Mutta siitä huolimatta teen tänäkin vuonna saman lupauksen. Iskän kanssa lakkoja poimimaan ja miehen kanssa sienimetsään, marjat anoppilan takapihalta!
Molempi parempi! Syön ympäri vuoden sekä marjoja (itse tai vanhempien poimimia) että tuontihedelmiä, molempia varmaan yli kaikkien suositusten. Katson kaupassa hedelmien alkuperämaata, ja yritän valita mahdollisimman läheisen (eurooppalaisen), banaaneissa ja appelsiineissa "reilu kauppa" merkintä on tärkeä, lisäksi ostan niitä, jotka ovat "sesongissa". Kaikki hedelmäthän eivät suinkaan tule meille lentorahtina, suurin osa (tyyliin omput Puolasta) laivataan (käsitys perustuu joskus jostain lukemaani johonkin). Hedelmät ovat paitsi mun karkkeja ja herkkuja, myös ihan välttämätön osa hyvinvointiani. Tykkään siitä, miten vuodenajat vaihtelevat hedelmätarjonnassa, nyt syödään mehukkaita appelsiineja, keväällä vähän kärvistellään ennen nektariinien tuloa, syksyä kohti valinnanvara eurohedelmissä taas kasvaa, jne. Ehkä ne on mun pahe ja ympäristörikos, mutta saavat ollakin.
Moni tuntuu muuten kauhistelevan hedelmien hintoja, mutta mun mielestä ne ovat aikuisikäni (n.15 vuotta) aikana pikemminkin suhteessa muuhun roinaan halventuneet. "kaikki" tuntuvat myös ostelevan puolihuolimattomasti karkkeja yms. "herkkuja" (joiden alkuperästä ja valmistusmetodeista ainakaan mä en tiiä mittään), mutta sit muutama euro kilosta viinirypäleitä onkin liikaa. En ymmärrä.
Mietin välillä ihan samaa kuin Sugar Kane että valitetaan siitä että jonkun hedelmän kilohinta on kolme euroa tai että luomu on euron kalliimpaa kuin tavallinen, ei oo varaa, mutta kummasti tulee sipsiä ja pepsiä vedettyä kurkusta alas. No, jokainen tietty itse valitsee.
Itse yritän vähän sesongin mukaan mennä ja niin läheltä kuin saa, ja kauempaa tulevat sitten edes Reilun kaupan. Mutta jos tarjolla on vaikkapa ulkomaista luomua ja kotimaista tavista niin ehdottomasti se kotimainen tavis lähtee mukaan. Mutta tietenkin tulee ostettua myös niitä kaukaa tulevia taviksia, mutta yritän ajatella ekologisuuden lisäksi myös terveellisyyttä. Että mieluummin ostan viinirypäleitä, jotka ainakin mulle on hyviä karkinkorvikkeita, kuin sitten sitä mässyä (vaikka sitäkin ihan liian usein ostan).
Ois kyllä ihanaa päästä poimimaan itse marjoja ja ehkä ens syksynä käyn pelastamassa tutun omenoiden paljoudelta ja soseutan niitä. Marjapakasteetkin kaupassa on aikas kalliita joten on tosi hyvä säästö jos ne on omasta takaa.
Onneksi en kovin edes pidä trooppisten hedelmien mausta niin ei tule panikoitua vääristä houkutuksista. Suomesta (tai mahdollisimman läheltä euroopasta) saa onneksi nameja makupaloja. Luumua, omppua, mustikkaa, vadelmaa, lakkaa, puolukkaa, karpaloa, herukkaa, karviaista... Ja ehdotonta suosikkiani juolukkaa!
Isäni on itämeren toisella puolella työskentelevä rekkarahtari ja hän joskus suuttui kun kerroin, etten käytä tuontihevejä ollenkaan :) Usein kyllä tekeekin mieli ostaa vaikkapa espanjalaisia tomskuja, kun ovat moninkerroin suomalaisia herkullisemman näköisiä - mutta kemikaalilla aikaansaatua kai sekin.
Ee: Mä tsemppaan sua tämänvuotisen päätöksen pitämisessä :) Ihanaa, että jollakulla on lakkamaastot ja -seura tiedossa. Ihana marja.
Sugar Kane: Tuo on muuten totta, käsittääkseni suurin osa hedelmistä tulee tänne pohjan perukoille vesiteitse. Valkoisiksi maalatuissa aluksissa, muistelen ma.
Niin, olen itsekin välillä kauhistellut ruokakaupassa hedelmien ja tuoretavaram hintaa. Ja silmääni räpäyttämättä hassaan kahvilakäyntiin tuplasti sen summan, mitä isoon hedelmäsatsiin!
Hemmottelusta on helppo maksaa, mutta vitamiineista ei.
Kaipa se on niin, että kun jostain asiasta -kuten vaikkapa päivittäisestä vitamiinitankkauksesta- tulee välttämättömyys, me kuluttajat oletamme, että sen tulisi olla meille puoli-ilmaista.
Rva Herttainen: Jeps, luomun kalleus on niin kovin suhteellinen juttu. Onneksi ekologinen syöminen on usein myös edullista. Jo se, että ruokavalio on suht kasvipitoinen, säästää aika kivasti euroja luomuostoksia varten.
Eihän sitä kaikessa tarvitse olla ortodoksinen -itse ostan sekä luomua että tavistuotantoa, rahatilanteen ja fiiliksen mukaan. Moni tuntuu elävän siinä käsityksessä, että jos ostaa luomua, täytyy ostaa vain ja ainoastaan luomua. Seurauksena on se, että se ensimmäinenkin luomuomppu jätetään ostamatta, koska ei ole varaa/halua siirtyä sataprosenttiseen luomuelämään.
Omenapuita omistavat kaverit ovat aarteita, niistä kannattaa pitää kiinni!
Nila: Se on hienoa, että on löytänyt mielihedelmänsä lähellä kasvavista lajeista. Juolukka, sitä pitäisi kokeilla! En ole ikinä edes maistanut kyseistä marjaa -osaatko kuvailla makua?
Itse en keväisin eli siitepölyaikaan pysty syömään esim. omppuja tai luumuja lainkaan, joten sitrukset ja marjat ovat ainoa vaihtoehto. Kirottu ristiallergia. Mutta riittääpä isälläsi hommia ;)
Hyvä pointti luomuttomuudesta. Samanlainen ajatus pätee monille noista alkuperämaista. "Kaikki hevithän ne jostain tuodaan, niin samalla sitten voi ottaa puolalaista - espanjalaista - kiinalaista - chileläistä." Sitäpaitsi ne kauimmissa maissa tuotetut rypäleet ovat lähes aina kivettömiä, kuka toisenlaisia edes katsoisi?
Juolukkaa löytää suolta tai kankailta kiitettävän usein, ehkei se kelpaa muille siinä määrin kun tunnetummat marjat. Monissa lähteissä neuvotaan sekoittamaan juolukkaa mustikkaan maun paramtamiseksi, itse tykkään pelkälteen. Maku ei ole yhtä hyökkäävän makea kuin mustikalla, vaan sellainen mukavan mieto hunajaisa. Joidenkin mielestä kylläkin märkä litsu, kokeilemalla tietää oman kannan. Juolukoissa on myös ilmeisen paljon C-vitamiinia ja flavonoideja. Suosittelen tavatessanne tutustumaan!
Nuuksiosta löytyy juolukoita, Nana. Henkilökohtaisesti inhoan marjastusta, koska siellä on ötököitä, pusikkoista, eikä marjoja mailla halmeilla. Parasta on riipiä viinimarjoja ja karviaisia, supernameja!, mummin pihasta.
Nila: Kiitos selvityksestä, minäpä pyrin tekemään tuttavuutta tämän juolukan kanssa.
allura: Ai Nuuksiossa, no eipä tarvitse kauas lähteä.
Marjastustahan se on se kotipihamarjastuskin ;)
Voi, minua niin harmittaa ettei vuokra-asunnon vakiovarusteisiin kuulu isompaa pakastinta, jonne voisi säilöä marjoja.
Meillä nimittäin vanhemmat ja avopuolison vanhemmat ovat kovia marjastamaan, ja vanhempien luona olisi ihan minun itseni kyhäämä pieni mansikkamaakin. Mutta kun ei ole oikein missä säilyttää! (Ja kotiväki asuu sen verran kaukana, ettei sieltä marjoja joka viikko käydä hakemassa.) Siispä kaupan pakastealtaalle käy tie, koska syön marjoja tätä nykyä päivittäin. Tykkään niistä enemmän kuin hedelmistä, vaikka kyllä niitäkin kuluu.
Kaupasta marjoja on kallista ostaa, joten ei niitä kuitenkaan ihan älyttömiä määriä raski päivittäin syödä. Kotikotona käydessä voi sitten nauttia mamman iihanasta mustikkasopasta ja muista marjaherkuista :). Ja kesäisin pitää syödä paljon tuoreita marjoja!
Minä ostan tosi harvoin muita kuin Euroopasta rahdattuja tai reilun kaupan hedelmiä. Helpottaa omaatuntoa, kun niitä ei ole lennätetty ihan toiselta mantereelta. Toki marjat ois parhaita!
Hyvä, hyvä, Reilut hedelmät leivittävät tunnontuskia täälläkin :) Huomasin muuten eilen, että yllättävän moni hedelmä tulee kuin tuleekin Euroopasta. Oman lähikauppani kiivit ja viinirypäleet ovat Kreikasta. Hassua, en ole koskaan mieltänyt Kreikkaa hedelmäntuottajamaaksi.
niin... siis lievittävät, eivät sentään leivitä...
Lähetä kommentti