Minä ja Anna ja Sanna

Kesäinen köyhäilyni on nyt edennyt siihen pisteeseen, että korvaan ateriani linnunsiemenillä.


Ei sentään. Auringonkukansiementen napostelu on kivaa, etenkin kun siemenet on paahdettu. Tänään oli herkkupäivä, joten maustoin paahdetut siemenet hunajalla ja suolalla. Suolan sijasta reseptissä kuuluisi käyttää soijakastiketta, mutta omani oli tänään kyläilemässä.

Soijakastikkeeni kyläilee ilman minua.

Onneksi Spotifysta löytyi Anna Järvisen kakkoslevy ja kirjastosta ihanan Sanna Karlströmin uutuuskokoelma Harry Harlow'n rakkauselämät.

Nyt kiinnostaa Jolier One

Ensimmäiseksi taisin bongata sen Gloriasta. Sitten se alkoi pulpahdella vastaan muistakin lehdistä. Kyseessä on monikäyttövaate Jolier One, jonka takaa löytyy suomalainen muotisuunnittelija Sveta Planman. Kyseinen vaate on osa Planmanin Jolier-vaatemerkin valikoimaa.

Jolier One on vaate, jonka voi pukea ainakin 56:llä eri tavalla. Maistiaisia löytyy täältä. Monikäyttöisyyden salaisuus on kymmenissä pienissä hakasissa sekä nauhoissa, jonka avulla vaatetta voi muokata melkein miksi vain. Kuvia vaatteesta in action löytyy myös MTV3 Helmen haastattelusta täältä.

Valveutunutta kuluttajaa ilahduttaa erityisesti se, että vaatteen suunnitteluprosessissa on muistettu myös ympäristöä. Valmistuksessa ei synny jämäpaloja, ja sama koko käy kaikille. Jolier-vaatteet valmistetaan kaikki Suomessa. Saatavilla on myös Seccon kanssa yhteistyössä laadittu Jolier One Reclaimed -mallisto, jonka kankaat ovat kierrätettyjä.

Olen itse heikkona vaatteisiin, jotka voi pukea päälleen eri tavoilla, tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mitä enemmän käyttökertoja vaate saa, sen parempi. Kerran tai kaksi käyttöön päätyvät vaatteet saavat minut potemaan aikamoista syyllisyyttä.

Tässä voisi olla potentiaalinen vaatekaapin supervaate! 125 euron hinta vaatii jo harkintaa, mutta en pidä sitä lainkaan kohtuuttomana, mikäli materiaalit ovat yhtä laadukkaita kuin kuvien perusteella voisi päätellä.

Helsingissä Jolierin vaatteita myyvät Piccola Donna, Design Forum Shop ja äitiysvaateliike Belua. Kierrätettyä Jolier One Reclaimed -mallistoa myyvät Secco ja sen nettikauppa.

Mitäs tuumitte?

Tikkuomenia ja jokilaivoja

Sarjassamme köyhälistö kotimaanmatkailee: Turku!

Saimme reissullemme mahtavan hellekelin, joka nosti lomailufiilistä kummasti.Luvassa oli eksotiikkaa ja elämyksiä, sillä tämä oli minulle ensimmäinen Turun-käynti. Opiskelija matkustaa Helsingistä Turkuun vaivaisella 14 eurolla, joten kesäkassakaan ei valittanut. Yövyimme Omenahotellissa, joka maksoi 30 per nenä per vuorokausi. Hotelli ei varsinaisesti hohkannut puhtautta, mutta kyllä siellä kelpasi päänsä kallistaa.




Saimme oppaaksemme turkulaistuneen kaverin, joka kiidätti meidät monituntiselle patikkakierrokselle ihailemaan Turun nähtävyyksiä. Olen niin tottunut tähän littanaan pääkaupunkiimme, että Turun korkeuserot olivat aikamoinen yllätys. Kiipesimme läpi itäpuolen kolme puistoista kukkulaa: Vartiovuoren, Samppalinnan sekä stadionkukkulan. Ylhäältä avautuvat näkymät ovat mahtavia, ja puistot itse kuin luotu piknikkejä ja laiskoja kesäpäiviä varten. Ohitimme myös Samppalinnan maauimalan sekä täyttä häkää harjoittelevan kesäteatterin.




Palasimme joen toiselle puolelle pikkulautta Förillä. Pikkuinen taitaa olla suuren luokan julkkis.



Seuraavana päivänä etsimme aamukahvimme kauppahallista. Siellä sijaitseva Sininen juna -kahvila on paitsi kirjailja Riku Korhosen kantapaikka, myös miljööltään houkutteleva: asiakas saa laskea pyrstönsä vanhoille junapenkeille. Paremman sämpylävalikoiman houkuttamina valitsimme kuitenkin viereisen Cafe Mobergin, joka oli juuri sellainen, kuin kauppahallikahvilan kuuluukin: pikkuruinen ja täynnä kanta-asiakkaita, jotka vaikenevat ja kääntyvät tuijottamaan kahta vierasta reissaajaa.

Poikaystävä oli intoillut etukäteen Keskiajan Turku -tapahtumasta. Eikä turhaan. Tarjolla oli niin turnajaiset, Hansakauppias Laurentiuksen käsityöläismarkkinat, kierteleviä miraakkelinäytelmiä sekä monenlaista musiikkia ja oheistapahtumaa. Tällä kertaa elettiin vuotta 1439, keskiaikaisen Turun kultakautta.

Tapahtuman eteen oli totisesti nähty vaivaa: markkina-aukion ympärille oli pystytetty raskas paaluaita, ruokakojujen hinnastot oli paperin sijasta maalattu ohuille puulevyille ja jokaikinen muoviroskis oli saanut ylleen säkkikangasverhoilun.


Herkkusuu pääsi aikamatkailemaan vaikkapa tikkuomenoiden, kaalinlehteen kääräistyjen maustemakkaroiden, huolella haudutettujen muhennosten tai makean siman voimin.

Parhaiten jäi mieleen eräs kojunpitäjänainen, joka nappasi yhden myynnissä olevista rummuistaan ja kysyi, haluaisinko testata noitarummun tehoa. Totta kai! Nainen asettui taakseni ja alkoi lyödä rumpua. Tunne oli varsin vinkeä, kun ääniaallot värisivät syvällä selkälihaksissani. Rummutus on kuulemma tehokas tapa rentouttaa lihaksisto. Siihen on helppo uskoa, harmi vain, että kerrostalossa moinen rentoutuskikka voi saavuttaa turhan paljon naapurihuomiota.

Ensi vuonna keskiaikatapahtuma viettää 15-vuotisjuhliaan, joten luvassa on kenties vieläkin runsaampi ohjelmisto.

Poikkesimme vilvoittelemaan Aboa Vetus -museon keskiaikaiseen kortteliin. Olipa hauskaa käydä museossa, jossa lasivitriinien tuijottelun sijasta pääsee kävelemään keskelle raunioita. Museossa on kesäkaudella ilmainen yleisöopastus klo 11.30 ja 13.30. Suosittelen!



Melkein-natiivi-oppaamme tutustutti meidät myös Turku-kliseiden ykköseen, jokilaivaan. Helteen kivutessa kolmenkympin hujakoille oli nautinnollista istua jokituulen viilennettävänä, edessä lasi kylmää valkkaria.

Turkuun täytyy päästä toistekin. Näkemättä jäivät ainakin Turun linna, tuomiokirkko sekä Bar Kuka, jota kaikki kehuvat.

Joogaa, pilatesta, syvävenyttelyä

Minulla on kolmen vuoden verran kokemusta joogasta ja pilateksesta. En ole vakava harrastaja, vaan poikkean tunneilla silloin kun siltä tuntuu. Niinpä tämäkään teksti ei ole ortodoksinen selvitys kyseisistä lajeista vaan huomioita siitä, miltä minusta tuntuu.

Jooga
Olen käynyt sekä hatha- että astangatunneilla. Hatha on näistä kahdesta se pehmeämpi ja rentouttavampi muoto. Astanga on fyysisempää ja raskaampaa, laji, jossa hien virtaus on taattu. Molempien joogamuotojen ytimessä on staattinen liike. Joogaaja ei pumppaa vaan pitää yllä pitoa. Ja se on rankkaa!

Joogahengityksen opetteleminen ja ennen kaikkea liikkeiden sovittaminen sen rytmiin vie aikansa. Alussa hengityksen vahtaaminen tuntui minusta työläältä ja turhalta, mutta vähitellen oivalsin, mistä on kyse. Hengityksen säännelty rytmi ja sen tahtiin tehtävät harjoitukset auttavat joogaajaa keskittymään, tyhjentämään ajatukset kaikesta ulkopuolisesta ja antautumaan vain liikkeelle. Parhaimmillaan hengitys vie meditatiiviseen flow-tilaan.

Joogaliikkeissä eli asanoissa viedään keho usein sellaisiin asentoihin, joihin tavallinen salillakävijä ei ole tottunut. Itselleni jooga on merkinnyt hieman samaa kuin tanssi: se opettaa kokonaisvaltaista kehotietoisuutta. Kun on vääntänyt, kääntänyt, solminut ja runtannut kroppaansa, siihen suhtautuu aivan eri tavalla kuin aiemmin.

Alla olevassa videossa tehdään aurinkotervehdystä, joogasarjojen klassikkoa. Sillä on hyvä virkistää tukkoista kroppaa.



Pilates
Kokemukseni pilateksesta ovat vähäisemmät kuin joogasta. Ensimmäisen kerran törmäsin pilatekseen tanssituntien yhteydessä. Innostuin ja aloin käydä säännöllisesti jooga-pilates -hybriditunneilla.

Siinä missä jooga on minulle ensisijaisesti staattista liikettä ja kehon ääriasentojen hakemista, on pilates tuntunut puhtaalta core-lajilta eli keskivartalotreeniltä. Pilates-liikkeet vaativat mielestäni jopa enemmän keskittymistä kuin joogaharjoitukset. Liikkeet rytmitetään hengityksen tahtiin kuten joogassakin. Lisäksi pilates-harrastaja tarkkailee tiettyjä lihasryhmiään, erityisesti syviä vatsalihaksia ja lantiota, jota liike tulisi tehtyä puhtaasti.

Pilates on auttanut minua käyttämään vatsalihaksiani oikein sekä tiedostamaan ryhdin merkityksen kehon hyvinvoinnille.



Syvävenyttely
Syvävenyttelyä ei ole brändätty yhtä trendikkääksi kuin joogaa tai pilatesta, mutta se on lajina todella palkitseva. Syvät venytykset kestävät noin kahdesta viiteen minuuttiin, ja ihanteellisin aika niille on aamu, jolloin lihakset eivät ole vielä joutuneet rasituksen kohteeksi. Syvävenyttely laukaisee jännityksiä, pidentää lihaksia, palauttaa niitä treenin jälkeen ja auttaa kroppaa toimimaan niin kuin sen on tarkoitus toimia. Koskaan en ole niin rentoutunut kuin syvävenyttelytunnilta lähtiessäni.

Onko teillä kokemuksia näistä tai muista body & mind -lajeista?

Nahkhiirmees ja juhannuksen viettoa

Terveisiä kaupungista, te-kaikki-jotka-olette-maalla. Minä olen kaupunkilaistyttö ja ehta sellainen viettää juhannuksensakin kaupungissa. Tämän juhannuksen ohjelmistoon kuului muun muassa jääkaapin hajoaminen ("hei hyvää juhannusta vuokraisäntä, jääkaappi hajos, ostakko uuden, kiitti mo"), edelleen jatkuva evakko vanhempien luo, viimeisimpien Harry Potter -kirjojen löytyminen pikkuveljen kirjahyllystä, edellisestä johtuva tarve sorvata yhdyssanoja-joiden-väliin-viiva-jääköön-tulematta... äh, sekä pientä juhlistusta kavereiden kanssa.

Juhlistus tarkoitti kolmen ruokalajin lounasta: pääruoka, jälkiruoka ja jälkiruoka, kuten eräs ystävistäni kiteytti. Saavillinen uusia perunoita ja valtava keko tuoreilla mansikoilla täytettyjä lettuja, siinä on seitsemäs taivas. Oli meillä ohjelmaakin: opiskelimme viroa. Lepakkomies on viroksi nahkhiirmees. Nahkahiirimies.

Kaupunkijuhannuksen parasta antia on tietysti itse kaupunki, joka on muuttunut aivan uudeksi ja erilaiseksi. Syreenit kukkivat ja ihmiset ovat poissa. Myös autot ovat poissa. Kaikkialla on vain tilaa ja keskikesän valoa. Ne harvat, jotka ovat laillani jääneet nauttimaan juhannuskaupungista, tuntuvat säännönmukaisesti hypänneen pyörän selkään. Kenties pyöränsatula on jonkinlainen urbaani vastine laiturinnokalle? Onhan pyörä yhtä lailla keino päästä luontoon ja levolliseen olotilaan. Kunpa mahdollisimman moni juhannuspyöräilijä jatkaisi polkemista vielä juhlapäivien jälkeenkin!

Ei nukuta toivottaa mukavia juhannuksenjatkoja kaikille! Lähipäivinä on luvassa postaus joogasta ja pilateksesta. Kiitos juttuideasta sille, joka sen esitti.

Ruukinkyliä kiertämässä

Fiskars, tuo Suomen hobittila, taitaa olla perheemme kesätraditio. Kesäsateet olivat kastelleet maiseman hävyttömän reheväksi, joten ruukinseutu oli tavallistakin kauniimpi.



Näistä kuvista on rajattu pois ne viisi turistibussia, jotka sylkivät porukkaa maisemaan. Turistimeininki laski omaa reissutunnelmaani rutkasti. Käsityöpajat ovat kivoja, kukkaistutukset nättejä, mutta kokonaisvaikutelma oli turhan laskelmoitu ja puunattu. Eikä Fiskarsin tehtaanmyymälän valikoimista edelleenkään löydy Saksikäsi-Edwardia.

Valopilkku oli vanhan kuparipajan tiloissa toimiva Kopper-designkauppa, joka myy muun muassa Globe Hopea ja Com-pa-nyn hykerryttäviä tavaraoivalluksia. Ei minulla niihin rahaa ole, mutta pelkkä katselu piristää.

Fiskarsin jälkeen suuntasimme vieressä sijaitsevaan Billnäsiin, joka taitaa olla oma suosikkini näistä kahdesta ruukinkylästä. Billnäsissä on vielä se yllätysmomentti, jonka Fiskars on kadottanut. Kaikki on rähjäromantiikan oppien mukaisesti rempallaan, vaikka kylän oma kesäkampanja onkin täydessä vauhdissa.



Billnäs on vanhan tavaran aarreaitta. Sieltä löytyy perinnerakentajien palvoma Rakennusapteekki sekä tukku talonpoikaisantiikkia ja pientä roinaa myyviä liikkeitä.

Lounastimme Billnäsin taimitarhan vieressä nököttävässä Puutarhakahvilassa, joka on maastoutumisen mestari.


Salaattipöytä oli runsas ja niin raikas, että se sopisi oppimatkan kohteeksi useammallekin lounasravintoloitsijalle. Lounas maksaa pääruuasta riippuen 10-14 euroa, ja sisältää salaattipöydän ja kahvin. Hintataso on Fiskarsin jälkeen ihanan järkevä, etenkin kun ruokasalissa on kaksi sinertävänharmaata pysty- elikkä pönttöuunia. Vanhan ajan pappilatunnelmaa henkivästä salista puuttui vain seinäkellon tikutus ja pari muliinileninkeihin pukeutunutta herrasrouvaa.


Maailmassa ei voi olla kauniimpaa räsymattoa. Olin vähällä kietaista tämän rullalle ja pistää kainalooni.

Kesätekemistä ja katumuotia

Onpa ollut menoa! Olen ehtinyt haukata kesäpuuhaa-listastani jo useamman kohdan ja keksiä pari uuttakin. Maanantaina kävin perheen kanssa Luukissa tarpomassa perinteisen Luukkaankierroksen. Reitti on todellinen luontoelämys: matkan varrelle osui aarnimetsää, kirkkaita metsälampia ja kaunista suomaastoa. Metsä tuoksui raikkaalle ja eväät maistuivat. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle pääkaupunkiseutulaiselle.

Japanissa vaihto-opiskellut kaverini antoi muutaman linkkivinkin, jotka haluan jakaa kanssanne. Sinisiä hiuksia, neonvärisiä kimonoita ja huikeita glam-virityksiä, mutta myös helppoa ja mukavaa arkipukeutumista: Scrapture-sivusto esittelee saarivaltion katumuotia. Toinen samankaltainen sivusto on Fashionsnap. Näitä kelpaa katsella niinä hetkinä, kun eurooppalainen meininki alkaa kyllästyttää.

Tämä tältä erää, nyt kutsuu peti. Huomenna on edessä aikainen herätys kahdestakin syystä: Ensimmäinen, ja mukavampi, on retki Fiskarsiin. Toinen syy on naapurissa meneillään oleva kylppäriremontti. Poraan kohta unissanikin.

Mistä nipistää, kun ei ole mitään mistä nipistää

Huoh, nyt on kolmannes kesän tenttipaketista suoritettu, onnea minä. Voinpahan hyvällä omallatunnolla käytellä tilille ropsahtaneita opintotukia. Tai enpäs voikaan, ne menivät jo vuokraan. Eh.

Kun joskus kevättalvesta aloin haaveilla kesästä vailla kesäduunia, pohdin kroonisesti ja ennen kaikkea rahaa. Opiskelijaelämä kun tavallisesti toimii siten, että kesäkuukausina tienataan leipä koko loppuvuodeksi. Omalla kohdallani tämä kuvio on alkanut muuttua viimeisen vuoden aikana; oman alani keikkahommia on alkanut tippua yhä enemmän, ja olen yhtäkkiä tajunnut liukuvani jonkinlaiseksi freelanceriksi. Lisänä tulevat opettajansijaisuudet, joita niitäkin on tarjolla vain kouluvuoden aikana.

Kun vanha pomoni soitti ja pyysi töihin, sanoin ei. Minulla ei ole ollut tapana sanoa ei, kun joku tarjoaa töitä.

Silti kesätöiden puuttuminen pelotti. Mietin useasti, olenko yksinkertaisesti vain tyhmä ja laiska. Pelkäsin joutuvani pulaan. Hieroin aivonystyjäni ja mietin, kuinka voisin pienentää menojani. Apuna oli rakas tilikirjani, jota olen pitänyt pieteetillä siitä lähtien, kun muutin omilleni. Tällä hetkellä tilikirjan virkaa toimittaa ihana päiväkirja, jonka sain parhaalta kaveriltani kuusivuotislahjaksi.

Kirjaan ylös joka kuukauden tulot ja menot -ja lasken ne kuukauden lopussa yhteen. Menot olen luokitellut kahteen eri luokkaan: kiinteisiin ja vaihteleviin. Viime aikoina olen tutkinut näitä menojani ja tullut siihen tulokseen, että tinkimisen varaa on yllättävän vähän.

Kiinteisiin menoihin kuuluvat vuokra, sähkö, kännykkä, matkakortti ja nettiliittymä. Näistä ainoastaan sähkö ja kännykkä ovat sellaisia laskuja, joiden loppusummaan voin mitenkään vaikuttaa. Vähemmän puheluita, juu. Sähkönkulutustani seuraan nyt jo niin tiukasti, ettei siinä ole enempää kiristämisen varaa. Voisin toki vaihtaa ekosähköstä halvempaan, mutta en halua.

Vaihteleviin menoihin kirjaan kaiken muun: ruuan, kahvilakäynnit, leffat, vaateostokset, kodintavarat. Näissä se suurin säästövara on.

Vaatehankinnat ovat nyt jäissä -onneksi en koe tarvitsevani mitään juuri nyt. Huomio on nyt jossain muualla kuin pukeutumisessa. Tiedätte varmaan, elämässä on kummallisia kausivaihteluita.

Kahvilat ovat paheeni. Toisaalta ne ovat myös niitä kuuluisia pieniä iloja, jotka tuovat piristystä arkeen. Kahvilaistuinnoista kaveriporukan kanssa en ole valmis luopumaan. Jatkossa mietin ehkä tarkemmin, kaipaako se latte kylkeensä muffinssia vai ei.

Sisustustavaraa en juuri nyt kaipaa. Vuoden mittainen sisustusoperaatio alkaa olla loppusuoralla, eikä pikku asuntooni edes mahtuisi enää paljoakaan. Nyt parvekekauden kunniaksi kaipaan kyllä metallista hyllykköä, johon voisin iskeä yrttipurkit ja muun pikkusälän. Jos sopivan kolhiintunut yksilö tulee vastaan kirpparilla, en viivyttele.

Kesän aikana tulee varmasti reissattua. Haaveilimme junakierroksesta Ruotsin puolelle, mutta budjettisyistä vaihdoimme sittenkin kohteeksi kotimaan. Ja minä senkun innostuin entistä enemmän. Kotimaanmatkailu on vaan niin siistiä.


Joskus toukokuun loppupuolella kävi sitten niin, että rahahuolet lakkasivat vaivaamasta. En tiedä miksi - ehkä olin vain murehtinut ne loppuun. Ehkä aloin vihdoin rentoutua ja luottaa siihen, että vaikka rahaa on niukalti, asiat järjestyvät. Sattui myös muutama hauska onnenpotku: voitin Yliopistoliikunnan asiakastyytyväisyyskyselystä itselleni 3 kuukauden ilmaisen treenikauden. Sain yllättäen palkkaa lehtijutusta, jonka olin kuvitellut tekeväni ilmaiseksi. Syliin tippui muutama juttukeikka, joita en ollut osannut odottaa. Pieniä juttuja, mutta ne toivat hyvän mielen.

Ja aurinkorasva tuoksuu

"Kun ottaa kivojen asioiden tekemisen vakavasti, niistä ei pääse tinkimään muiden velvollisuuksien takia." Tämänvuotisesta kesämotostani vastaa Trendin päätoimittaja Elina Pirinen, jonka uusin pääkirjoitus osui asian ytimeen. Tämän, sekä erään kanssabloggaajan laatiman listan inspiroimana ryhdyin haaveilemaan niistä omista kivoista asioistani. Tässä siis Mun Oma Kesä:

- Tahdon piknikin! Tahdon toisen! Tahdon monta piknikkiä!

- Kirjoitan sen työharjoitteluraportin, joka on ollut niin sanotusti työn alla... tasan vuoden. Kirjoitan sen, tulostan sen, ja ennen kaikkea myös vien sen laitokselle, hemmetti.

- Vien eteisen kirjakassin divariin.

- Aion valvoa aika monta kesäiltaa yöhön asti maailman parhaiden tyttöjen, viinirypäleiden ja maailmanparannuksen merkeissä.

- Pyöräilen ja tutkin satulan selästä ainakin sen söpön omakotitaloalueen, johon törmäsin joskus huhtikuussa.

Olen hyvä äiti ja pidän tämän hengissä.

- Heittäydyin luovaksi, edistän inasen muutamia työpuolen juttuja.

- Saaret täytyy kokea: Suomenlinna, Seurasaari ja Pihlajasaari. Helsingin ulkopuolelta (sielläkin lienee jotain) houkuttavat Porvoo, Tammisaari, Fiskars ja Hanko.

- En osta yhtäkään turhaa alerättiä.

- Houkuttelen pikkuveljen kylään leipomalla mokkapaloja. Tseh tseh teini.

- Hyppään poikaystävän kanssa raiteille ja omistan kesän kotimaanmatkailulle. Tämä on niin mahtavaa, ettette arvaakaan. Ainakin Turku ja vanha tuttu Vaasa osuvat reiteille. Minä haluaisin myös Kuopioon, puolisavolainen kun olen itsekin, mutta saas nähdä mihin päädytään.

- Pakastan marjoja, paljon.

- Haluan koluta Helsinginniemen eteläisiä osia. Niitä, joissa kasvaa vanhoja kivitaloja ja kissoja.

- Pelaan ihan vähän Fallout3:sta.

Leppoistamisen alkeet

Tehkäämme näin alkuun pieni tarkastus. Kuinka downshiftailu, kesä ilman töitä, on lähtenyt käyntiin? Tältä se näyttää.

Ensimmäinen kesätentti lähestyy nyt niin kovaa vauhtia, että lukemiseen on keskityttävä.



Yksiöstä tuli kaksio, kun toimisto muutti parvekkeelle. Tuuli pölläyttelee sinne paksuja tuoksupilviä alla kukkivista tuomista.




Köyhä leppoistajamme sivelee kynsiinsä YSL:n lakkaa. No, lakka on äidiltä saatu ja niin vanha, etten kehtaa kertoa. Veikkaan, että keskivertokynsilakkaan verrattuna tämä on ehtinyt kokea vaikka mitä. Pari vuotta sitten puteli reilasi kanssani halki Euroopan. Pieni naisellisen hengen nostatus teki hyvää rinkanraahauksen lomassa. Toimii myös tenttipänttäyksen apuna.